Warlord of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 98

security, go
on with thy red princess to the freedom of--death. When you have
passed beyond this chamber in your flight, what can prevent Solan
replacing the switch as it was before your vile hand touched it?
Nothing; and then the Guardian of the North will claim you and
your woman, and Salensus Oll, when he sees your dead bodies, will
never dream that the hand of Solan had aught to do with the thing."

Then his voice dropped once more into mutterings that I could not
translate, but I had heard enough to cause me to guess a great deal
more, and I thanked the kind Providence that had led me to this
chamber at a time so filled with importance to Dejah Thoris and
myself as this.

But how to pass the old man now! The cord, almost invisible upon
the floor, stretched straight across the apartment to a door upon
the far side.

There was no other way of which I knew, nor could I afford to
ignore the advice to "follow the rope." I must cross this room,
but however I should accomplish it undetected with that old man in
the very center of it baffled me.

Of course I might have sprung in upon him and with my bare hands
silenced him forever, but I had heard enough to convince me that
with him alive the knowledge that I had gained might serve me at
some future moment, while should I kill him and another be stationed
in his place Thurid would not come hither with Dejah Thoris, as
was quite evidently his intention.

As I stood in the dark shadow of the tunnel's end racking my brain
for a feasible plan the while I watched, catlike, the old man's
every move, he took up the money-pouch and crossed to one end of
the apartment, where, bending to his knees, he fumbled with a panel
in the wall.

Instantly I guessed that here was the hiding place in which he
hoarded his wealth, and while he bent there, his back toward me,
I entered the chamber upon tiptoe, and with the utmost stealth
essayed to reach the opposite side before he should complete his
task and turn again toward the room's center.

Scarcely thirty steps, all told, must I take, and yet it seemed to
my overwrought imagination that that farther wall was miles away;
but at last I reached it, nor once had I taken my eyes from the
back of the old miser's head.

He did not turn until my hand was upon the button that controlled
the door through

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 8
Hänen edessään vuoteella lepäsi nainen, ja Paulvitsh seisoi kumarruksissa, sormillaan puristaen kaunista kurkkua, sillä välin kun uhrin kädet turhaan iskivät häntä kasvoihin ja epätoivoisesti kynsivät julmia käsiä, jotka yrittivät viedä häneltä hengen.
Page 28
Tämä vieras oli erinomaisen kohtelias herra.
Page 37
Tuossa tuokiossa ilmestyi sen alle vihollisia.
Page 46
"Vaaransa on gasellinampumisellakin", vastasi Tarzan.
Page 50
Hänen haavansa oli vain vähäinen naarmu, joka oli uurtanut lihaa ohimolta.
Page 62
Minun täytyy heti palata Englantiin -- haluan, että sinä tulisit mukanani, rakkaani.
Page 65
Hän kuunteli jonkun aikaa eroittaisiko ylhäältä tuota aina peloittavaa huutoa: "Joku pudonnut mereen!" mutta mitään ei kuulunut.
Page 69
Vihdoin hän arvellen sopivan ajan tulleen kosi Hazelia.
Page 71
"Muistatko häntä? Hän sanoi tavanneensa sinut Ameriikassa.
Page 81
isäni oli nuori mies, tulivat arabialaiset jälleen, mutta soturimme huomasivat heidät pitkän matkan päästä ja Chowambi, joka silloin oli päällikkönä, käski kansansa kerätä tavaransa kokoon ja lähteä pois hänen mukanaan, luvaten opastaa heimon kauaksi etelään, kunnes löytäisivät seudun, johon arabialaiset rosvoilijat eivät saapuneet.
Page 85
" "Tulkaa!" huusi Waziri.
Page 93
Me viemme teidät takaisin kyläämme, ruokimme teitä ja saatamme teidät sitten maastamme kaikessa turvassa ja rauhassa.
Page 94
heissä ihmettelyä ja ihailua.
Page 95
Ah, jos Olga de Coude vain olisi hänet nähnyt, olisikohan hän tuntenut sitä ennen moitteettomasti puettua, tyyntä nuorta miestä, jonka säännöllisesti muodostuneet kasvot ja mallikelpoinen käytös oli niin kiehtonut hänet vain jokunen kuukausi sitten? Entä Jane Porter sitten! Olisikohan hän vielä rakastanut tätä villiä soturipäällikköä, joka tanssi alastomana sivistymättömien alamaistensa joukossa? Ja D'Arnot! Olisiko D'Arnot voinut uskoa, että tämä oli sama mies, jolle hän oli hankkinut pääsyn puoleentusinaan Pariisin valiokerhoista? Mitä olisivat hänen pääritoverinsa Englannin parlamentin ylähuoneessa sanoneet, jos joku olisi osoittanut tätä barbaarisessa päähineessään ja metallihelyissään tanssivaa nuorta jättiläistä ja sanonut: "Tuossa, _mylords_, on John Clayton, loordi Greystoke"? Ja näin Apinain Tarzan tuli todellakin ihmisten kuninkaaksi.
Page 101
Ennenkuin hän jätti heidät hän vaati heiltä vakuutuksen, että he eivät vastedes ryhtyisi mihinkään retkeen wazireja vastaan, eikä sen lupauksen saaminen ollutkaan vaikeata.
Page 104
Huoneen lattia oli sementtiä ja seinät sileästä graniitista, johon oli hakattu omituisia ihmisten ja eläinten kuvia.
Page 110
Ajan pitkään se unhottuu.
Page 111
Hän avasi suunsa ja joi.
Page 117
" "Auttaessasi minua pakenemaan pelkäät siis ainoastaan sitä, että uskolaisesi keksisivät juonesi?" "Sitä vain.
Page 120
Heti vei Tarzan heidät aarreaittaan, jossa kullekin kuormattiin kaksi kultaharkkoa, kumpikin noin kahdeksankymmenen naulan painoinen.