Warlord of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 94

was mine.

"Bring the rope with you. Beyond the knots lies danger."

That was all there was to this message. It was evidently hastily
formed--an afterthought.

I did not pause longer than to learn the contents of the second
message, and, though I was none too sure of the meaning of the
final admonition, "Beyond the knots lies danger," yet I was sure
that here before me lay an avenue of escape, and that the sooner
I took advantage of it the more likely was I to win to liberty.

At least, I could be but little worse off than I had been in the
Pit of Plenty.

I was to find, however, ere I was well out of that damnable hole
that I might have been very much worse off had I been compelled to
remain there another two minutes.

It had taken me about that length of time to ascend some fifty feet
above the bottom when a noise above attracted my attention. To my
chagrin I saw that the covering of the pit was being removed far
above me, and in the light of the courtyard beyond I saw a number
of yellow warriors.

Could it be that I was laboriously working my way into some new
trap? Were the messages spurious, after all? And then, just as
my hope and courage had ebbed to their lowest, I saw two things.

One was the body of a huge, struggling, snarling apt being lowered
over the side of the pit toward me, and the other was an aperture
in the side of the shaft--an aperture larger than a man's body,
into which my rope led.

Just as I scrambled into the dark hole before me the apt passed
me, reaching out with his mighty hands to clutch me, and snapping,
growling, and roaring in a most frightful manner.

Plainly now I saw the end for which Salensus Oll had destined me.
After first torturing me with starvation he had caused this fierce
beast to be lowered into my prison to finish the work that the
jeddak's hellish imagination had conceived.

And then another truth flashed upon me--I had lived nine days of
the allotted ten which must intervene before Salensus Oll could
make Dejah Thoris his queen. The purpose of the apt was to insure
my death before the tenth day.

I almost laughed aloud as I thought how Salensus Oll's measure of
safety was to aid in defeating the very end he sought, for when
they discovered that the apt was alone in the Pit of Plenty they
could not know

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
" XVII.
Page 5
"Ei, John", kuiskasi hän.
Page 11
Kaksi päivää aherrettuaan hän kuitenkin sai kyhätyksi kovasta puusta kaksi vankkaa hakaa, joiden varassa ovi avautui ja sulkeutui helposti.
Page 45
Liikoja hätäilemättä hän laittoi kimppunsa kuntoon, mutta juuri kun hän aikoi poistua, valtasi hänet kova halu tehdä ilkiöille taas jokin kepponen, jotta he saisivat huomata hänen jälleen käyneen heidän luonaan.
Page 49
Toisella kertaa tuli Tana huutaen ja pidellen kylkeään, josta vuoti verta.
Page 54
Pelkureita te olette.
Page 58
Halloo! Professori! Herra Philander!" huusi nuori Clayton, mutta mitään vastausta ei kuulunut.
Page 71
Suuri oli haaksirikkoisten ilo, kun heidän pieni joukkonsa taas oli koolla.
Page 75
Toiset pitivät ehdotusta viisaana, ja niin he laajensivat kuoppaa, jotta ruumis mahtui siihen.
Page 87
Silloin Tarzan teki juuri niin, kuin hänen ensimmäiset esi-isänsä olivat tehneet.
Page 90
Seuraavana aamuna nähtiin, että erään ruumista oli syöty.
Page 91
Kuinka hyvin siinä tulikin esille Tarzanin liikkeiden miellyttävä arvokkuus, jäntevän ruumiin sopusointuinen täydellisyys, olkapäiden miehekäs leveys ja hienopiirteisen pään ylväs ryhti! Todellakaan ei voinut tuon jumalaisen ulkonäön kätkössä olla julmuutta tai alhaisuutta.
Page 94
Kukapa saattaisikaan pelätä, kun se mies oli läsnä? Hän kyseli mielessään, oliko maan päällä toista miestä, jonka seurassa tyttö voisi tuntea itsensä turvalliseksi Afrikan viidakon sydämessä.
Page 100
Hänen teki mieli kysyä jotakin, mutta se tuntui melkein herjaavalta, kun hän ajatteli näiden kahden miehen rakkautta ja niitä hirveitä kärsimyksiä, joita heidän oli.
Page 101
Olimme juuri päässeet tänne likelle majaa, ja hän riensi taistelupaikalle.
Page 103
Pian kehittyi taistelu villiksi riehunnaksi ja sitten armottomaksi verilöylyksi, sillä ranskalaiset matruusit olivat nähneet D'Arnotin univormun palasia eräiden mustien soturien yllä.
Page 108
Hänen teki mieli lähteä tiehensä kauas viidakkoon ja taas liittyä heimoonsa.
Page 112
"Näinkö sinä osoitat kiitollisuuttasi sille miehelle, joka kahdesti pelasti henkesi?" "Onhan se niinkin, Jane neiti, mutta ei meidän silti tarvitse ikipäiviksi tänne jäädä, ja vaikka hän pelastikin, saamme me täältä kerran lähteä.
Page 121
" "Eipä olisi metsästyksestä suurtakaan iloa", sanoi ensimmäinen puhuja, "jos täytyisi pelätä sitä otusta, jota ajetaan takaa".
Page 131
.