Warlord of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 66

words I dashed forward, across the fetid mass
of putrefaction.

It was not until we had passed through seven caves of different sizes
and varying but little in the power and quality of their stenches
that we met with any physical opposition. Then, within the eighth
cave, we came upon a lair of apts.

A full score of the mighty beasts were disposed about the chamber.
Some were sleeping, while others tore at the fresh-killed carcasses
of new-brought prey, or fought among themselves in their love-making.

Here in the dim light of their subterranean home the value of
their great eyes was apparent, for these inner caves are shrouded
in perpetual gloom that is but little less than utter darkness.

To attempt to pass through the midst of that fierce herd seemed,
even to me, the height of folly, and so I proposed to Thuvan Dihn
that he return to the outer world with Woola, that the two might
find their way to civilization and come again with a sufficient
force to overcome not only the apts, but any further obstacles that
might lie between us and our goal.

"In the meantime," I continued, "I may discover some means of
winning my way alone to the land of the yellow men, but if I am
unsuccessful one life only will have been sacrificed. Should we
all go on and perish, there will be none to guide a succoring party
to Dejah Thoris and your daughter."

"I shall not return and leave you here alone, John Carter," replied
Thuvan Dihn. "Whether you go on to victory or death, the Jeddak
of Ptarth remains at your side. I have spoken."

I knew from his tone that it were useless to attempt to argue the
question, and so I compromised by sending Woola back with a hastily
penned note enclosed in a small metal case and fastened about
his neck. I commanded the faithful creature to seek Carthoris at
Helium, and though half a world and countless dangers lay between
I knew that if the thing could be done Woola would do it.

Equipped as he was by nature with marvelous speed and endurance,
and with frightful ferocity that made him a match for any single
enemy of the way, his keen intelligence and wondrous instinct
should easily furnish all else that was needed for the successful
accomplishment of his mission.

It was with evident reluctance that the great beast turned to leave
me in compliance with my command, and ere he had gone I could not
resist the inclination to throw my arms about his great

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Nuoren vaimonsa vuoksi hän olisi kieltäytynyt toimesta, mutta Alice ei sitä sallinut.
Page 11
Laastitus- ja muut lopputyöt suoritettiin vasta sitten kun he jo olivat muuttaneet majaan.
Page 23
Se oli kuvallinen aapinen, ja A:n kohdalla oli ampuja, E:n vieressä elefantti, j.
Page 27
Ja näin hän edistyi hitaasti, perin hitaasti, sillä tietämättään hän oli ryhtynyt kovaan ja vaivaloiseen yritykseen -- joka voi näyttää mahdottomalta -- oppia lukemaan, vaikkei hänellä ollut vihiäkään kirjaimista ja kirjakielestä tai siitä, että sentapaista oli olemassa.
Page 37
Siinä oli kuitenkin tarpeeksi.
Page 40
Mutta miksi ei Kulongaa voisi syödä yhtä hyvin kuin Hortaa, metsäkarjua, tai Baraa, hirveä? Eikö tämä mustaihoinen ollut vain yksi viidakon lukemattomista kesyttömistä olennoista, jotka vainosivat toisiaan tyydyttääkseen nälkäänsä? Sittenkin hillitsi äkkiä outo epäilys hänen kätensä.
Page 44
Päivä kului, ja yhä kyräili apinain Tarzan vaimon yläpuolella, joka mitään aavistamatta hääräili padan luona.
Page 47
Apina horjahti taaksepäin.
Page 67
Älkää uskotelko, että niin kauhistava karjunta lähti ihmiskurkusta.
Page 73
Hän ei tiennyt, miksi hänen teki niin kovasti mielensä katsella näitä ihmisiä tai miksi hän oli nähnyt sellaista vaivaa pelastaakseen nuo kolme miestä.
Page 81
Nyt olen hyvin väsynyt ja menen heti vuoteeseeni, johon herra Clayton minulle keräsi ruohot.
Page 107
" D'Arnot kirjoitti: "Olen iloissani, että se tyttö on pelastunut.
Page 114
Suoraan mahdotonta oli kuvitella, että niin voimakas ruumis, täynnä elämäntarmoa, milloinkaan lakkaisi palvelemasta hänen ylevän sielunsa verhona -- yhtä hyvin voisi uskoa, että kuolemattomuus oli pelkkää puhetta.
Page 117
" "Minulla on parempi suunnitelma", huomautti D'Arnot.
Page 118
"Häntä en tuntenut.
Page 123
Tuntui kuin tämä päätös olisi murtanut sen lumouksen, joka ahdisti heitä painajaisen tavoin.
Page 129
"Tuiki merkillistä? Minäkään en käsitä,.
Page 132
ajatellut tai, hm.
Page 134
Näin merimiesten kaivavan sen maahan, ja matkivana apinana täytyi minun penkoa se ylös ja haudata jälleen toisaalle.
Page 137
"Äitini oli apina eikä hän tietenkään voinut minulle paljoa kertoa Kuka oli isäni, sitä en ole koskaan saanut tietää.