Warlord of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 40

a deep-toned, horrid roar burst from some savage throat
almost at my side. What a fool I had been not to have found safer
lodgings for myself and Woola among the branches of one of the
countless trees that surrounded us!

By daylight it would have been comparatively easy to have hoisted
Woola aloft in one manner or another, but now it was too late. There
was nothing for it but to stand our ground and take our medicine,
though, from the hideous racket which now assailed our ears, and
for which that first roar had seemed to be the signal, I judged
that we must be in the midst of hundreds, perhaps thousands, of
the fierce, man-eating denizens of the Kaolian jungle.

All the balance of the night they kept up their infernal din, but
why they did not attack us I could not guess, nor am I sure to this
day, unless it is that none of them ever venture upon the patches
of scarlet sward which dot the swamp.

When morning broke they were still there, walking about as in
a circle, but always just beyond the edge of the sward. A more
terrifying aggregation of fierce and blood-thirsty monsters it
would be difficult to imagine.

Singly and in pairs they commenced wandering off into the jungle
shortly after sunrise, and when the last of them had departed Woola
and I resumed our journey.

Occasionally we caught glimpses of horrid beasts all during the
day; but, fortunately, we were never far from a sward island, and
when they saw us their pursuit always ended at the verge of the
solid sod.

Toward noon we stumbled upon a well-constructed road running
in the general direction we had been pursuing. Everything about
this highway marked it as the work of skilled engineers, and I was
confident, from the indications of antiquity which it bore, as well
as from the very evident signs of its being still in everyday use,
that it must lead to one of the principal cities of Kaol.

Just as we entered it from one side a huge monster emerged from
the jungle upon the other, and at sight of us charged madly in our
direction.

Imagine, if you can, a bald-faced hornet of your earthly experience
grown to the size of a prize Hereford bull, and you will have some
faint conception of the ferocious appearance and awesome formidability
of the winged monster that bore down upon me.

Frightful jaws in front and mighty, poisoned sting behind made my
relatively puny long-sword seem a pitiful weapon of defense indeed.
Nor could I

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 3
Mutta jo sitä ennen hän sai tietää jotakin, mikä pani hänet kiroamaan väärää ylpeyttänsä, se kun oli estänyt häntä etsimästä nuorelle vaimolleen turvaa muutamia lyhyitä hetkiä aikaisemmin, jolloin sitä vielä olisi voitu saada.
Page 23
n.
Page 36
Hänen kintereillään seurasi Kulonga.
Page 55
Ah! Hän huudahti helpotuksesta vetäessään esiin pienen tinalippaan, ja sen avatessaan hän näki, että hänen kalleimmat aarteensa olivat säilössä.
Page 57
Merimiehen käsi livahti tavoittamaan toista revolveria, kostonhimoiset silmät kiiluivat katsellessaan nuoren englantilaisen poistumista.
Page 59
"Hiljaa, Esmeralda, hiljaa ja heti! Onko tämä laitaa? Milloinkaan en ole nähnyt mokomaa isoa vauvaa.
Page 68
"Tuiki moitittavaa, tuiki moitittavaa!" huudahti professori Porter, äänessä pieni ärtymyksen värähdys.
Page 78
Kirjeessä kerrotusta tapauksesta oli jo kulunut monta vuotta, ja sen kirjoittajasta oli tullut jonkin espanjalaisen pikkukaupungin kunnioitettu kansalainen; mutta kullanhimo oli silti hänessä niin väkevä, että hän pani kaikki alttiiksi, saadakseen ilmoittaa pojallensa, kuinka he molemmat pääsisivät tarumaisten rikkauksien omistajiksi.
Page 81
Se oli todella "kamalata", kuten Esmeralda sanoisi.
Page 86
Tarzanin täytyi samota useita kilometrejä, ennen kuin hän tavoitti Terkozin, ja kun tämä silloin näki, että pako oli turha, laskeutui hän maahan pienelle avoimelle paikalle otellakseen saaliinsa puolesta tai jollakin tavoin pelastaakseen nahkansa, jos huomaisi, että vastustaja oli häntä väkevämpi.
Page 89
olivat sitten useita viikkoja risteilleet lähellä rannikkoa edestakaisin ja jo melkein unohtaneet koko jutun, kun varhain eräänä aamuna muutamia päiviä takaperin tähystäjä oli ilmoittanut, että näkyvissä oli alus, joka ajelehti kovassa aallokossa, ilmeisesti ohjausta vailla.
Page 95
Tarzan osoitti siihen suuntaan, mistä laukaukset olivat kuuluneet, kosketti rintaansa ja viittasi taas.
Page 109
Tarzan oli pahasti loukkaantunut -- D'Arnot tajusi sen nyt -- mutta miksi? Hän ei voinut ymmärtää.
Page 117
"Ei kukaan sivistynyt ihminen syö raakaa lihaa.
Page 122
Sekin olisi uhkarohkeata, jos lähdette päivällä.
Page 127
.
Page 129
"Oma autoni saa jäädä tänne.
Page 132
" Hänen äänessään värähti juuri hiukkasen katkeruutta.
Page 134
"Oliko missään noista luurangoista mitään omituista?" Philander tarkasti uteliaasti Tarzania.
Page 137
"Äitini oli apina eikä hän tietenkään voinut minulle paljoa kertoa Kuka oli isäni, sitä en ole koskaan saanut tietää.