Thuvia, Maid of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 27

a reckless pace to the
spot at which he last had seen the great, skulking brute.

Before him loomed the sheer cliff, its face unbroken by any aperture
into which the huge banth might have wormed its great carcass.
Beside him was a small, flat boulder, not larger than the deck of
a ten-man flier, nor standing to a greater height than twice his
own stature.

Perhaps the banth was in hiding behind this? The brute might have
discovered the man upon his trail, and even now be lying in wait
for his easy prey.

Cautiously, with drawn long-sword, Carthoris crept around the
corner of the rock. There was no banth there, but something which
surprised him infinitely more than would the presence of twenty
banths.

Before him yawned the mouth of a dark cave leading downward into
the ground. Through this the banth must have disappeared. Was
it his lair? Within its dark and forbidding interior might there
not lurk not one but many of the fearsome creatures?

Carthoris did not know, nor, with the thought that had been spurring
him onward upon the trail of the creature uppermost in his mind,
did he much care; for into this gloomy cavern he was sure the banth
had trailed the green man and his captive, and into it he, too,
would follow, content to give his life in the service of the woman
he loved.

Not an instant did he hesitate, nor yet did he advance rashly; but
with ready sword and cautious steps, for the way was dark, he stole
on. As he advanced, the obscurity became impenetrable blackness.




CHAPTER V

THE FAIR RACE


Downward along a smooth, broad floor led the strange tunnel, for
such Carthoris was now convinced was the nature of the shaft he at
first had thought but a cave.

Before him he could hear the occasional low moans of the banth, and
presently from behind came a similar uncanny note. Another banth
had entered the passageway on HIS trail!

His position was anything but pleasant. His eyes could not penetrate
the darkness even to the distinguishing of his hand before his face,
while the banths, he knew, could see quite well, though absence of
light were utter.

No other sounds came to his ears than the dismal, bloodthirsty
moanings of the beast ahead and the beast behind.

The tunnel had led straight, from where he had entered it beneath
the side of the rock furthest from the unscaleable cliffs, toward
the mighty barrier that had baffled him so long.

Now it was running almost level, and presently he noted a

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
Viidakon vallassa.
Page 1
Eikä tämä alus ollut mikään poikkeus säännöstä.
Page 7
Noin tunnin kuluttua he palasivat ilmoittaen, että sekä väylässä että satama-altaassa oli syvää vettä.
Page 12
Hän käsitti heti, että kun hänellä oli aseena vain kirves, ei juuri ollut paljon toiveita kunnollisesti selvitä tuosta hirviöstä; mutta kuinka kävisi silloin Alicen? Voi, hyvä Jumala, mikä tulisi Alicen kohtaloksi? Vielä oli pieni mahdollisuus ehtiä majaan.
Page 17
Sillä välin apinat tutkivat majassa uteliaasti tämän merkillisen pesän sisällystä.
Page 24
Oh, sepä vasta oli viehättävää! Tähän ikäänsä asti hän ei ollut vielä milloinkaan saanut niin paljon huvia.
Page 33
Heti hän oli pystyssä, ja hypäten kuin apina hän pääsi turvaan oksalle.
Page 50
Terkoz tiesi, että heimon laki kielsi lyömästä toisen vaimoa, mutta häijyydessään ja tuntien väkevämmyytensä hän oli käyttänyt hyväkseen vanhan miehen heikkoutta ja ottanut itse rangaistakseen vaimoa siitä, että tämä oli kieltäytynyt luovuttamasta hänelle pyydystämäänsä nuorta herkullista nakertajaa.
Page 52
Koko viidakossa ei ole ketään niin suurta.
Page 58
" "Olen aivan samaa mieltä", vastasi tyttö, "enkä ollenkaan loukkaannu sanoistanne.
Page 67
Tuollaisena hetkenä heidän älynsä joka kipinän täytyi kai kohdistua ylen tärkeään kysymykseen, josta riippui heidän elämänsä tai kuolemansa: kuinka he osaisivat takaisin majalle.
Page 70
" Herra Philander nosti mutaan painuneen toisen silmänsä ja katsahti sanattomassa raivossa professori Porteriin.
Page 82
Hänen teki mieli katsella tyttöä, olla hänen lähellään, ehkäpä koskettaakin häntä.
Page 85
Tässä mielentilassa heilautellen itseään puusta puuhun hirveä ihmisenkaltainen peto äkkiä tapasi matkallaan kaksi naista.
Page 96
.
Page 98
Se oli hänen luulonsa mukaan.
Page 100
Eteneminen oli hidasta, sillä heidän täytyi kantaa kuuden kaatuneen ruumiita; entisten lisäksi oli kaksi kuollut yöllä.
Page 112
"Nuo yölliset äänet saavat hiukseni nousemaan pystyyn päässäni.
Page 113
"Aarre on varmasti ollut poissa jo kauan aikaa", jatkoi Clayton.
Page 125
" "Siitä en ole niinkään varma, Tarzan", vastasi D'Arnot.