Thuvia, Maid of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 25

their chosen weapon;
so now as the Dusarian drew bead upon the rising flier, and touched
the button upon his rifle's stock, it was more to chance than
proficiency that he owed the partial success of his aim.

The projectile grazed the flier's side, the opaque coating breaking
sufficiently to permit daylight to strike in upon the powder phial
within the bullet's nose. There was a sharp explosion. Carthoris
felt his craft reel drunkenly beneath him, and the engine stopped.

The momentum the air boat had gained carried her on over the city
toward the sea-bottom beyond.

The red warrior in the plaza fired several more shots, none of
which scored. Then a lofty minaret shut the drifting quarry from
his view.

In the distance before him Carthoris could see the green warrior
bearing Thuvia of Ptarth away upon his mighty thoat. The direction
of his flight was toward the north-west of Aaanthor, where lay a
mountainous country little known to red men.

The Heliumite now gave his attention to his injured craft. A close
examination revealed the fact that one of the buoyancy tanks had
been punctured, but the engine itself was uninjured.

A splinter from the projectile had damaged one of the control levers
beyond the possibility of repair outside a machine shop; but after
considerable tinkering, Carthoris was able to propel his wounded
flier at low speed, a rate which could not approach the rapid gait
of the thoat, whose eight long, powerful legs carried it over the
ochre vegetation of the dead sea-bottom at terrific speed.

The Prince of Helium chafed and fretted at the slowness of his
pursuit, yet he was thankful that the damage was no worse, for now
he could at least move more rapidly than on foot.

But even this meagre satisfaction was soon to be denied him, for
presently the flier commenced to sag toward the port and by the bow.
The damage to the buoyancy tanks had evidently been more grievous
than he had at first believed.

All the balance of that long day Carthoris crawled erratically through
the still air, the bow of the flier sinking lower and lower, and
the list to port becoming more and more alarming, until at last,
near dark, he was floating almost bowdown, his harness buckled to
a heavy deck ring to keep him from being precipitated to the ground
below.

His forward movement was now confined to a slow drifting with the
gentle breeze that blew out of the south-east, and when this died
down with the setting of the sun, he let the flier sink gently to
the

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 17
Äkkiä Kertshakin sormi painoi liipasinta.
Page 24
Mutta kun oli selvää, ettei kannattanut yrittääkään pelastua väistämällä, kävi hän gorillaa kohti suoraan ja urheasti lihaksenkaan vavahtamatta, ilman pelon oirettakaan.
Page 28
Tästä lähtien hän edistyi nopeasti.
Page 30
Tublat seurasi hänen kintereillään, eikä Tarzanilla ollut muuta neuvoa kuin kiivetä johonkin läheiseen puuhun.
Page 39
Köyttänsä hän piti nyt vyyhtenä oikeassa kädessään, joka hetki valmiina surmaamaan.
Page 63
Tyttö kuuli puisten tankojen ritisevän, mutta ne kestivät, ja valtava ruho putosi takaisin maahan.
Page 66
Piesten ilmaa ja maata Sabor riuhtoi ja tempoili päästäkseen vapaaksi oudosta ahdistajastaan, mutta yhä kireämmäksi kävi rautainen ote, joka pakotti sen päätä vääntymään keltaisenruskeaa rintaa kohti.
Page 73
Hänen yksinkertaisessa, kesyttömässä sydämessään heräsi uusia tunteita.
Page 74
.
Page 81
Se oli todella "kamalata", kuten Esmeralda sanoisi.
Page 91
Jokaisen äänen paisutti hänen mielikuvituksensa paha-aikeisen hirviön salakavalaksi hiivinnäksi.
Page 97
päässyt hänestä noin satakunta metriä edelle, kun hänet äkkiä piiritti puolitusinaa mustaa soturia.
Page 100
Kun pieni retkikunta tuli esiin viidakosta, oli Jane Porter ensimmäinen olento, jonka professori Porter ja Cecil Clayton näkivät majan ovella.
Page 108
Ranskalainen kirjoitti hänelle englanninkielellä pieniä lauseita ja pyysi häntä kääntämään ne ranskaksi, mutta kun sananmukainen käännös tavallisesti oli hyvin heikko, tunsi Tarzan peräti sekaantuvansa.
Page 113
aivan likeltä ja joihin sain turhaan odottaa jatkoa.
Page 116
Kun he eräänä iltana istuivat majassa ennen maatamenoa, kääntyi Tarzan D'Arnotin puoleen ja kysyi: "Missä on Amerikka?" D'Arnot osoitti luoteeseen.
Page 118
Te olette puhdasverinen valkoinen mies, ja suoraan sanoen näyttää siltä, että te olette hienosti sivistyneitten ja älykkäiden vanhempien lapsi.
Page 126
"Miksi ei minulle mitään sanottu? Minä olisin mielelläni käynyt siellä ja pitänyt huolta, ettei mitään olisi puuttunut.
Page 136
Ja ylinnä siinsi päiväntasaajan seutujen kirkas taivas.
Page 137
".