Thuvia, Maid of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 12

man is a genius," he remarked.

"Only a genius could have evolved such a lock as this is designed
to spring. Here, take the sketch, Larok, and give all thine own
genius full and unfettered freedom in reproducing it in metal."

The warrior-artificer bowed. "Man builds naught," he said, "that
man may not destroy." Then he left the cabin with the sketch.

As dawn broke upon the lofty towers which mark the twin cities
of Helium--the scarlet tower of one and the yellow tower of its
sister--a flier floated lazily out of the north.

Upon its bow was emblazoned the signia of a lesser noble of a
far city of the empire of Helium. Its leisurely approach and the
evident confidence with which it moved across the city aroused no
suspicion in the minds of the sleepy guard. Their round of duty
nearly done, they had little thought beyond the coming of those
who were to relieve them.

Peace reigned throughout Helium. Stagnant, emasculating peace.
Helium had no enemies. There was naught to fear.

Without haste the nearest air patrol swung sluggishly about and
approached the stranger. At easy speaking distance the officer
upon her deck hailed the incoming craft.

The cheery "Kaor!" and the plausible explanation that the owner had
come from distant parts for a few days of pleasure in gay Helium
sufficed. The air-patrol boat sheered off, passing again upon its
way. The stranger continued toward a public landing-stage, where
she dropped into the ways and came to rest.

At about the same time a warrior entered her cabin.

"It is done, Vas Kor," he said, handing a small metal key to the
tall noble who had just risen from his sleeping silks and furs.

"Good!" exclaimed the latter. "You must have worked upon it all
during the night, Larok."

The warrior nodded.

"Now fetch me the Heliumetic metal you wrought some days since,"
commanded Vas Kor.

This done, the warrior assisted his master to replace the handsome
jewelled metal of his harness with the plainer ornaments of an
ordinary fighting man of Helium, and with the insignia of the same
house that appeared upon the bow of the flier.

Vas Kor breakfasted on board. Then he emerged upon the aerial dock,
entered an elevator, and was borne quickly to the street below,
where he was soon engulfed by the early morning throng of workers
hastening to their daily duties.

Among them his warrior trappings were no more remarkable than is
a pair of trousers upon Broadway. All Martian men are warriors,
save those physically unable to

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 10
"Katso! Mikä tuo on, ihminenkö?" Kun Clayton kääntyi katsomaan osoitettuun suuntaan, näki hän tummaa taustaa vasten hämärästi ison hahmon seisomassa harjanteella.
Page 21
Nopeasti hän sätkytteli käsiään ja jalkojaan, koettaen päästä pinnalle, ja kenties johtui ennemmin sattumasta kuin harkinnasta, että hän tällöin teki samoja liikkeitä kuin uiva koira.
Page 37
He kertoivat hänelle oudosta, karvattomasta, mustasta, sulkapäisestä apinasta, joka oli sinkauttanut kuoleman hoikasta oksasta ja sitten juossut nopeasti kuin Bara-hirvi nousevaa aurinkoa kohti.
Page 48
Pian hän huomasi, että oli aina pantu ruokaa sen puun juurelle, jota hän käytti päästäkseen paaluaidan sisäpuolelle, ja jonkun ajan kuluttua hän alkoi syödä, mitä hyvänsä mustat hänelle tarjosivat.
Page 54
Jos joskus joudutte tuohon kaukaiseen Afrikan kylään, saatte kylän ulkopuolelle rakennetun pienen olkikattoisen majan edustalla vieläkin nähdä rautapadan, jossa on ruokaa, ja sen vieressä kotelon täynnä hyvin vuoltuja nuolia.
Page 61
Riehuva peto kohosi.
Page 62
Sen sijaan hän tarkasteli pelastajaansa, ja äkkiä hänelle selvisi, että tämä oli varmaankin Apinain Tarzan, jonka julistuksen hän oli tänä aamuna nähnyt majan ovella.
Page 64
Hän näki saaliinsa -- molempien naisten -- makaavan liikkumatta lattialla.
Page 72
" "Mutta kuinka selitätte, että nämä esineet ovat joutuneet tänne Afrikan villiin viidakkoon?" "Siihen on vain yksi selitys mahdollinen, neiti Porter", vastasi Clayton.
Page 77
Varovasti hän pisti kätensä ristikon läpi ja tunnusteli pöytää pitkin.
Page 81
Emme ole häntä nähneet, mutta arvelemme hänen olevan lähitienoilla, sillä kun eräs merimiehistä aikoi ampua herra Claytonia selkään, niin jokin näkymätön käsi heitti viidakosta keihään, joka puhkaisi sala-ampujan olkapään.
Page 83
Sitten kuului viidakosta naisen kauhistunut huuto.
Page 87
Äsken oli hänen tarkoituksensa ollut kiireesti viedä Jane Porter tämän omaisten luo, mutta lyhyt hetki oli sumentanut.
Page 98
Melkein tajuttomana tuskasta ja uupumuksesta D'Arnot katseli puoleksi suljettujen silmäluomiensa alta villiä näytelmää, joka hänestä tuntui kauhealta painajaiselta tai houreelta, josta hän pian heräisi.
Page 106
"Mon dieu!" huudahti D'Arnot.
Page 119
Toisella laidalla näkyi muutamia rakennuksia, joita ympäröi vahva paaluaita.
Page 122
" "Ei", vastasi toinen.
Page 123
Silläaikaa kun peto tempoili ja kynsi päästäkseen vapaaksi, liukui hän ääneti maahan sen taakse, hyppäsi sen selkään hajareisin ja työnsi kerran toisensa jälkeen pitkän puukkonsa sen sydämeen.
Page 124
Myöhään seuraavana päivänä hän palasi kantaen arkkua olkapäillään, ja auringon noustessa pikku alus luovi taas sataman suusta ulos, suunnaten kulkunsa pohjoiseen.
Page 133
Olen hankkinut lupakirjan ja tässä on pappi.