The Son of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 96

him not, yet Numa, lord of the jungle, gave him a wide berth.
Among the younger bulls, the cows and the calves Korak wound his way.
Now and then another trunk would run out to touch him, and once a
playful calf grasped his legs and upset him.

The afternoon was almost spent when Korak arrived at the village of
Kovudoo. There were many natives lolling in shady spots beside the
conical huts or beneath the branches of the several trees which had
been left standing within the enclosure. Warriors were in evidence
upon hand. It was not a good time for a lone enemy to prosecute a
search through the village. Korak determined to await the coming of
darkness. He was a match for many warriors; but he could not, unaided,
overcome an entire tribe--not even for his beloved Meriem. While he
waited among the branches and foliage of a near-by tree he searched the
village constantly with his keen eyes, and twice he circled it,
sniffing the vagrant breezes which puffed erratically from first one
point of the compass and then another. Among the various stenches
peculiar to a native village the ape-man's sensitive nostrils were
finally rewarded by cognizance of the delicate aroma which marked the
presence of her he sought. Meriem was there--in one of those huts!
But which one he could not know without closer investigation, and so he
waited, with the dogged patience of a beast of prey, until night had
fallen.

The camp fires of the blacks dotted the gloom with little points of
light, casting their feeble rays in tiny circles of luminosity that
brought into glistening relief the naked bodies of those who lay or
squatted about them. It was then that Korak slid silently from the
tree that had hidden him and dropped lightly to the ground within the
enclosure.

Keeping well in the shadows of the huts he commenced a systematic
search of the village--ears, eyes and nose constantly upon the alert
for the first intimation of the near presence of Meriem. His progress
must of necessity be slow since not even the keen-eared curs of the
savages must guess the presence of a stranger within the gates. How
close he came to a detection on several occasions The Killer well knew
from the restless whining of several of them.

It was not until he reached the back of a hut at the head of the wide
village street that Korak caught again, plainly, the scent of Meriem.
With nose close to the thatched wall

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
Metsänhaltija.
Page 19
"Vaikka minun täytyisi kantaa häntä koko ikäni, niin minä en hellitä.
Page 21
Nyt Tarzan ui maihin ja kiipesi ketterästi rannalle.
Page 26
Toipumisaikanaan hän oli monta kertaa palauttanut muistiin tappelunsa gorillan kanssa ja hänen ensi ajatuksenaan oli nyt mennä etsimään sitä pientä ihmeasetta, joka oli suonut hänen, toivottoman heikkovoimaisen, päästä viidakon kauhusta voitolle.
Page 29
Naaraat ja nuorimmat kyyköttivät ulommassa piirissä, täysikäiset urokset taas niiden edessä sisempänä.
Page 42
Hän hätkähti.
Page 57
Ei ole helppoa sanoa, kuinka siinä olisi lopuksi käynyt, mutta silloin sekaantui asiaan uusi, salaperäinen voima, jonka kanssa yksikään retkeilijöistä ei luullut joutuvansa niin paljon tekemisiin tällä autiolla Afrikan rannalla.
Page 65
Leijona oli ehtinyt tunkea melkein koko ruhonsa huoneeseen, ennenkuin Jane löysi aseen ja kohotti sen ohimolleen.
Page 91
silmät todistivat ritarillisuutta.
Page 99
Heikkona kärsimyksistä ja verenvuodosta D'Arnot olisi lysähtänyt maahan, jollei väkevä käsi olisi häntä pidellyt.
Page 101
Kertokaa nyt vihdoinkin!" "Mutta ettekö todellakaan ole häntä nähnyt?" jatkoi tyttö kysymyksiään.
Page 103
Ensin aiottiin polttaa kylä, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin, ja vangit saivat jäädä kotikyläänsä itkemään ja valittamaan, kuitenkin katto yllään ja aitaus turvanaan viidakon petoja vastaan.
Page 109
Hän otti sen siis kuoresta ja luki.
Page 113
"Yhtä hyvin voisin epäillä kelpo Claytonia tai herra Philanderia.
Page 115
Tarzan luki ensin toisen, ja hänen kasvoilleen tuli surullinen ilme.
Page 117
Mitä sanotte siitä?" "No olkoon niin", vastasi Tarzan.
Page 119
"Sen pieni luuranko oli kehdossa, jonne se oli hoidon puutteessa kuollut, siitä saakka kun otin majan haltuuni, ja vasta professori Porterin seurue hautasi sen yhdessä isän ja äidin kanssa majan viereen.
Page 121
Erään toisen kerran olivat Tarzan ja D'Arnot istuneet muutamien valkoihoisten seurassa päivällistä syömässä, kun sattumalta alettiin puhua leijonista ja niiden metsästyksestä.
Page 133
Jane Porter vilkaisi häneen ja yskähti hermostuneesti.
Page 134
"Mitä -- mitä sanotte?" huudahti professori.