The Son of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 78

masterful manifestation of the
protective instinct which was apparent in Korak's attitude.

The little girl idolized him as she might have idolized an indulgent
brother had she had one. Love was a thing unknown to either; but as
the youth neared manhood it was inevitable that it should come to him
as it did to every other savage, jungle male.

As Meriem became proficient in their common language the pleasures of
their companionship grew correspondingly, for now they could converse
and aided by the mental powers of their human heritage they amplified
the restricted vocabulary of the apes until talking was transformed
from a task into an enjoyable pastime. When Korak hunted, Meriem
usually accompanied him, for she had learned the fine art of silence,
when silence was desirable. She could pass through the branches of the
great trees now with all the agility and stealth of The Killer himself.
Great heights no longer appalled her. She swung from limb to limb, or
she raced through the mighty branches, surefooted, lithe, and fearless.
Korak was very proud of her, and even old Akut grunted in approval
where before he had growled in contempt.

A distant village of blacks had furnished her with a mantle of fur and
feathers, with copper ornaments, and weapons, for Korak would not
permit her to go unarmed, or unversed in the use of the weapons he
stole for her. A leather thong over one shoulder supported the ever
present Geeka who was still the recipient of her most sacred
confidences. A light spear and a long knife were her weapons of
offense or defense. Her body, rounding into the fulness of an early
maturity, followed the lines of a Greek goddess; but there the
similarity ceased, for her face was beautiful.

As she grew more accustomed to the jungle and the ways of its wild
denizens fear left her. As time wore on she even hunted alone when
Korak and Akut were prowling at a great distance, as they were
sometimes forced to do when game was scarce in their immediate
vicinity. Upon these occasions she usually confined her endeavors to
the smaller animals though sometimes she brought down a deer, and once
even Horta, the boar--a great tusker that even Sheeta might have
thought twice before attacking.

In their stamping grounds in the jungle the three were familiar
figures. The little monkeys knew them well, often coming close to
chatter and frolic about them. When Akut was by, the small folk kept
their distance, but with Korak they were less shy

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 14
Niin hiljainen oli hänen loppunsa, että Clayton vasta monta tuntia myöhemmin heräsi tajuamaan, että hänen vaimonsa oli kuollut.
Page 20
Niinpä nytkin Saborin karjaisu pani pikku Tarzanin aivot ja lihakset toimimaan samassa silmänräpäyksessä.
Page 22
Nämä koettivat matkia Tarzania, mutta hän yksin keksi aina uutta ja kehittyi taitavaksi.
Page 26
Niinpä hän varhain eräänä aamuna lähti yksinään retkelle.
Page 29
Tällaisesta alkeellisesta juhlimisesta ovat epäilemättä peräisin nykyisen kirkon ja valtion muodollisuudet ja juhlamenot, sillä mittaamattomia aikoja sitten, ennen ihmissuvun ensimmäisiä jäseniä, ovat julmat karvaiset edeltäjämme tanssineet ja temppuilleet savirumpujen kumahdellessa ja troopillisen kuun kirkkaasti paistaessa mahtavassa aarniometsässä, joka on tänään sama kuin harmaan menneisyyden jo ammoin unohdettuina öinä, kun turkispeitteiset esi-isämme laskeutuivat huojuvilta oksilta, notkeasti pudottaen itsensä ensimmäisen kokouspaikan pehmeälle turvematolle.
Page 31
Yhä ylemmäs hän kapusi metsän jättiläisen huojuvaan latvaan asti, jonne hänen painava ahdistajansa ei enää uskaltanut tulla.
Page 39
Siellä hän kiinnitti köyden lujasti tukevaan oksaan, kapusi sitten alemmas ja työnsi metsästyspuukkonsa Kulongan sydämeen.
Page 40
Apinain Tarzan ei ollut vähääkään tunteellinen.
Page 56
"Niin, niinpä niin -- tuiki merkillistä, tuiki merkillistä!" sanoi professori.
Page 61
Aivan oikein! Numa, leijona, vainusi jo valkoista miestä vain kymmenkunnan askeleen päässä hänestä oikealle.
Page 63
Jos Jane Porter olisi tietänyt pala palalta kyhätyn oven suunnattoman vahvuuden, ei hän olisi niin paljoa pelännyt vaaraa siltä taholta.
Page 83
Näin hän kirjoitti: "Minä olen Apinain Tarzan.
Page 91
Äkkiä hän.
Page 106
Olette pelastanut henkeni, ja olen siis iäti teille kiitollisuudenvelassa.
Page 118
Kuinka kauan olisitte muutoin itse kestänyt viidakossa?" "Olette oikeassa, D'Arnot", vastasi Tarzan, "sillä jos Kertshak silloin yöllä olisi tullut Tublatin avuksi, niin minusta olisi tullut loppu.
Page 123
Apinamies heitti Numan vielä lämpimän ruumiin hartioilleen ja lähti paluumatkalle pitkin puiden oksia.
Page 129
Jos löydän neiti Porterin, on se hyvään tarpeeseen.
Page 132
.
Page 136
Mutta hän ei nähnyt mitään ulkona.
Page 137
".