The Son of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 65

for he knew that in the sacred arena the other bulls might be
expected to come to the assistance of their king against an outsider,
though there was small likelihood that the king would need assistance.
Once those mighty jaws closed upon the boy's soft neck the end would
come quickly. To leap to his rescue would mean death for Akut, too;
but the brave old ape never hesitated. Bristling and growling, he
dropped to the sward just as the king ape charged.

The beast's hands clutched for their hold as the animal sprang upon the
lad. The fierce jaws were wide distended to bury the yellow fangs
deeply in the brown hide. Korak, too, leaped forward to meet the
attack; but leaped crouching, beneath the outstretched arms. At the
instant of contact the lad pivoted on one foot, and with all the weight
of his body and the strength of his trained muscles drove a clenched
fist into the bull's stomach. With a gasping shriek the king ape
collapsed, clutching futilely for the agile, naked creature nimbly
sidestepping from his grasp.

Howls of rage and dismay broke from the bull apes behind the fallen
king, as with murder in their savage little hearts they rushed forward
upon Korak and Akut; but the old ape was too wise to court any such
unequal encounter. To have counseled the boy to retreat now would have
been futile, and Akut knew it. To delay even a second in argument
would have sealed the death warrants of them both. There was but a
single hope and Akut seized it. Grasping the lad around the waist he
lifted him bodily from the ground, and turning ran swiftly toward
another tree which swung low branches above the arena. Close upon
their heels swarmed the hideous mob; but Akut, old though he was and
burdened by the weight of the struggling Korak, was still fleeter than
his pursuers.

With a bound he grasped a low limb, and with the agility of a little
monkey swung himself and the boy to temporary safety. Nor did he
hesitate even here; but raced on through the jungle night, bearing his
burden to safety. For a time the bulls pursued; but presently, as the
swifter outdistanced the slower and found themselves separated from
their fellows they abandoned the chase, standing roaring and screaming
until the jungle reverberated to their hideous noises. Then they
turned and retraced their way to the amphitheater.

When Akut felt assured that they were no longer pursued he

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 7
Mitään asutuksen merkkejä ei näkynyt, mutta että siellä helposti voisi pitää yllä inhimillistä elämää, siitä oli todistuksena runsas lintu- ja eläinmaailma, josta katselijat Fuwaldan kannella silloin tällöin näkivät vilahduksia.
Page 12
milloinkaan ennen nähneet inhimillisiä olentoja, ja kun siis ensi pelko oli haihtunut, tulivat ne yhä lähemmäksi sen merkillisen uteliaisuuden pakoittamina, joka on omiaan viidakon ja tasangon villeille asujamille.
Page 14
Siinä hän kertoo onnettomat yksityiskohdat niin asiallisesti, että se yhä lisää traagillisuutta, sillä se todistaa pitkällisen surun ja toivottomuuden synnyttämää turtumusta, jota tuskin tämäkään julma isku saattoi enää pahentaa.
Page 35
Takana kulki satakunta sotilasta, jotka olivat etujoukon kaltaisia.
Page 41
Hän huomasi, että vain naiset tekivät työtä.
Page 43
Toistaiseksi hänellä oli tärkeämpiä tehtäviä, sillä hänen nuolivarastonsa oli loppunut ja hänen.
Page 47
Tarzan on?-" Tässä hän pysähtyi, sillä ihmisapinain kielessä ei ollut sanaa, joka olisi merkinnyt ihmistä, ja Tarzan osasi vain kirjoittaa sen sanan englanniksi, mutta sen ääntäminen oli hänelle mahdotonta.
Page 53
Tarzan pääsi helposti heidän ohitsensa.
Page 67
Professori Archimedes Q.
Page 69
Porter, mutta uskokaa minua, herra, että pian voisin unohtaa huomattavan asemanne tieteellisessä maailmassa ja harmaat hiuksenne.
Page 76
Pian hän löysikin haudalle heitettyjen risujen alta lapion.
Page 80
Philander ja Clayton -- tämä liittyi meihin Lontoossa vain seikkailun halusta -- olivat yhtä epäuskoisia kuin minäkin.
Page 82
Kului tuskin päivääkään, jolloin professori Porter ei olisi hajamielisenä harhaillut viidakossa vähääkään piittaamatta sen väijyvistä vaaroista.
Page 98
Tänä iltana oli asianlaita toisin.
Page 101
Hänen täytyy kuulua niihin heimoihin, jotka ahdistavat meitä, tai joihinkin muihin samankaltaisiin -- voipa hän olla ihmissyöjäkin.
Page 102
Edellisen retkikunnan taistelupaikalle saavuttiin vähän puolenpäivän jälkeen, sillä he kulkivat tuttua tietä eivätkä menettäneet aikaa tiedusteluun.
Page 109
" -- D'Arnot sulki majan oven.
Page 121
Huomenna tapaamme ehkä hänen setänsä tai kaksoisveljensä, ja ystävämme kummastelevat, miksi emme koskaan tule takaisin viidakosta.
Page 129
Nytkähtäen se seisahtui rakennuksen eteen, ja siitä hypähti mustatukkainen jättiläinen, joka heti ryntäsi sisälle.
Page 132
.