The Son of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 48

no longer neglected the possibilities of other dangers which
might lurk on either hand or ahead--his experience with the lioness did
not need a repetition to insure the permanency of the lesson it had
taught. Behind he could hear the savages advancing with shouts and
cries. He lagged further behind until the pursuers were in sight.
They did not see him, for they were not looking among the branches of
the trees for human quarry. The lad kept just ahead of them. For a
mile perhaps they continued the search, and then they turned back
toward the village. Here was the boy's opportunity, that for which he
had been waiting, while the hot blood of revenge coursed through his
veins until he saw his pursuers through a scarlet haze.

When they turned back he turned and followed them. Akut was no longer
in sight. Thinking that the boy followed he had gone on further ahead.
He had no wish to tempt fate within range of those deadly spears.
Slinking silently from tree to tree the boy dogged the footsteps of the
returning warriors. At last one dropped behind his fellows as they
followed a narrow path toward the village. A grim smile lit the lad's
face. Swiftly he hurried forward until he moved almost above the
unconscious black--stalking him as Sheeta, the panther, stalked his
prey, as the boy had seen Sheeta do on many occasions.

Suddenly and silently he leaped forward and downward upon the broad
shoulders of his prey. In the instant of contact his fingers sought
and found the man's throat. The weight of the boy's body hurled the
black heavily to the ground, the knees in his back knocking the breath
from him as he struck. Then a set of strong, white teeth fastened
themselves in his neck, and muscular fingers closed tighter upon his
wind-pipe. For a time the warrior struggled frantically, throwing
himself about in an effort to dislodge his antagonist; but all the
while he was weakening and all the while the grim and silent thing he
could not see clung tenaciously to him, and dragged him slowly into the
bush to one side of the trail.

Hidden there at last, safe from the prying eyes of searchers, should
they miss their fellow and return for him, the lad choked the life from
the body of his victim. At last he knew by the sudden struggle,
followed by limp relaxation, that the warrior was dead. Then a strange
desire seized him.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 7
Noin tunnin kuluttua he palasivat ilmoittaen, että sekä väylässä että satama-altaassa oli syvää vettä.
Page 11
Tässä kohtasi Claytonia suurin vaikeus, sillä hän ei tiennyt mistä saisi saranat.
Page 25
Kaala ei voinut käsittää, kuinka oikein oli laita, sillä Bolganin ulvonta oli viimeksi ilmaissut tuskaa ja kuolemaa, mutta ei ollut kuulunut mitään ääntä, josta olisi voinut päättää, kuka sen vastustaja oli.
Page 26
Toinen käsivarsi oli melkein irti reväisty, ja niskasta oli valtimon likeltä poissa iso kappale lihaa.
Page 27
Kuvan alla oli viisi pientä itikkaa: POIKA Ja nyt hän oli juuri keksinyt, että sivulla tekstissä toistuivat nämä viisi pikku kuviota monta kertaa samassa järjestyksessä.
Page 32
Kaukaa alkoi vihdoin kuulua heikkoa, kumeaa, surullista vinkunaa.
Page 37
Tarzanin suru ja viha oli rajaton.
Page 47
Sensijaan hän riensi eteenpäin sille paikalle, jonne heimolaiset olivat jääneet, ja sinne saavuttuaan hän näytteli heille ylpeänä Saborin taljaa.
Page 48
Samalla kajahti taas metsän halki voittajan hurjanvilli riemuhuuto.
Page 62
Ei, tuo ei voinut olla Apinain Tarzan, sillä olihan aivan ilmeistä, ettei hän lainkaan ymmärtänyt englantia.
Page 66
Tyttö nosti raskaan salvan niin nopeasti kuin suinkin jaksoi ja melkein veti Claytonin sisään.
Page 74
Aluksesta laskettiin vesille vene ja siihen sijoitettiin iso arkku.
Page 77
Mutta kun Tarzan ei erikoisesti välittänyt näistä miehistä, hiipi hän toisen ikkunan taakse.
Page 79
Miehet olivat aluksensa jäännöksistä rakentaneet veneen, mutta kun heillä ei ollut pienintäkään tietoa, missä saari sijaitsi, eivät he olleet uskaltaneet lähteä matkalle.
Page 97
Haavoittuneiden huokaukset, joihin sekaantui metelin ja nuotion sinne houkuttelemien petojen ärinä ja karjunta, estivät miehiä saamasta mitään todellista lepoa.
Page 98
He odottivat nähtävästi runsasta saalista, luullen muiden soturien tuovan vankeja kotiin.
Page 106
Taas hän tunsi samaa sekaannusta kuin ensi kertaa herätessään, mutta pian hän sitten muisti selvästi, mitä oli tapahtunut, ja katsoessaan ulos teltan oviaukosta hän näki miehen istuvan kyyryssä edessään.
Page 120
"Jumala on suonut teille herrasmiehen sielun", oli D'Arnotin tapana sanoa, "mutta hän tahtoo, että se näkyisi myös pinnalla".
Page 122
"Minä jätän vaatteeni asutuksen ulkolaidalle, ettei minun tarvitsisi kulkea alasti pitkin katuja, ellen palaisi ennen aamunkoittoa.
Page 124
Apinamies halusi lähteä heti Amerikkaan, mutta D'Arnot oli hartaasti pyytämällä saanut hänet ensin mukaansa Pariisiin, vaikkei ilmaissut hänelle, miksi tämä oli niin tärkeätä.