The Son of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 44

himself. Thus it
happened that he dropped some little way behind Akut, and the next he
knew he was recalled suddenly to a contemplation of other matters than
the hidden Numa by a shrill scream of warning from the Ape. Turning
his eyes quickly in the direction of his companion, the boy saw that,
standing in the path directly before him, which sent tremors of
excitement racing along every nerve of his body. With body
half-merging from a clump of bushes in which she must have lain hidden
stood a sleek and beautiful lioness. Her yellow-green eyes were round
and staring, boring straight into the eyes of the boy. Not ten paces
separated them. Twenty paces behind the lioness stood the great ape,
bellowing instructions to the boy and hurling taunts at the lioness in
an evident effort to attract her attention from the lad while he gained
the shelter of a near-by tree.

But Sabor was not to be diverted. She had her eyes upon the lad. He
stood between her and her mate, between her and the kill. It was
suspicious. Probably he had ulterior designs upon her lord and master
or upon the fruits of their hunting. A lioness is short tempered.
Akut's bellowing annoyed her. She uttered a little rumbling growl,
taking a step toward the boy.

"The tree!" screamed Akut.

The boy turned and fled, and at the same instant the lioness charged.
The tree was but a few paces away. A limb hung ten feet from the
ground, and as the boy leaped for it the lioness leaped for him. Like
a monkey he pulled himself up and to one side. A great forepaw caught
him a glancing blow at the hips--just grazing him. One curved talon
hooked itself into the waist band of his pajama trousers, ripping them
from him as the lioness sped by. Half-naked the lad drew himself to
safety as the beast turned and leaped for him once more.

Akut, from a near-by tree, jabbered and scolded, calling the lioness
all manner of foul names. The boy, patterning his conduct after that
of his preceptor, unstoppered the vials of his invective upon the head
of the enemy, until in realization of the futility of words as weapons
he bethought himself of something heavier to hurl. There was nothing
but dead twigs and branches at hand, but these he flung at the
upturned, snarling face of Sabor just as his father had before him
twenty years ago, when

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 20
Hänet eroitettiin Venäjän armeijasta, jossa hän palveli kapteenina.
Page 24
"Mitä meidän on tehtävä, Jean?" kuiskasi hän.
Page 40
Hän kuiskasi sen Tarzanille, kun ei tahtonut tehdä tyttöä levottomaksi.
Page 43
Hän uskoi minulle aavistelunsa, että tyttö ei ollut erittäin halukas avioliittoon Claytonin kanssa ollenkaan; mutta tällä kertaa näkyy tuumasta toki tulevan tosi.
Page 49
Tarzan oli nyt varma, että Gernoisilla ei ollut aikomustakaan palata häntä noutamaan, mutta hän ei voinut käsittää, mikä syy oli kannustanut upseerin jättämään hänet yksin ja kuitenkin sallimaan hänen vapaasti palata leiriin.
Page 55
Mitään kunnioitusta ei Kadur ben Saden laiminlyönyt osoittaakseen apinamiehelle arvonantoansa ja ystävyyttänsä.
Page 57
" Rokoff nauroi.
Page 60
Philanderin, valppaiden silmien häntä tarkatessa.
Page 73
He olivat yksinään pienessä veneessä laajalla Atlantilla.
Page 75
No, jollei hän pahoin pettynyt, hän hankkisi sen sekä keihään, jousia ja nuolia ennenkuin toinen päivä oli mennyt mailleen, -- köysi pitäisi siitä huolen, ja sillä välin sitä oli käytettävä ravinnon hankkimiseksi.
Page 82
Monta päivää samoilimme puron kiemurtelevan uoman äyräitä; mutta se oli nyt muuttunut joeksi, ja niin saavuimme isolle virralle, johon se laski ja joka juoksi laajan laakson keskellä.
Page 88
Vähän väliä kiipesi joku korkealle puunoksille nähdäkseen majavarustuksen yli.
Page 95
"Olemme aivan yksin.
Page 97
Kirvelevät silmät tähystivät taivaanrantaa päivät ja yöt, kunnes heikot ja väsyneet vartijat vaipuivat uupuneina veneenpohjalle, unennäköjen häiritsemässä horroksessa siepatakseen hetkisen lepoa valveellisen todellisuuden kauhuilta.
Page 101
" Taas ponnisti Clayton viimeiset voimansa äärimmilleen ja havaitsi Thuranin tekevän samoin.
Page 110
Ajan pitkään se unhottuu.
Page 118
Seinä näkyi tällä kohtaa olevan tehty yksinomaan näistä melkein säännöllisistä liuskoista.
Page 133
Lan käsi oli pysähtynyt, kun hän kuuli ensimmäisen häiritsevän äänen.
Page 134
Tasangon yli hän näki tulevan joukon Oparin hirveitä miehiä.
Page 138
"Minä olen tehnyt vääryyttä sinulle -- ja hänelle.