The Son of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 24

with his own
hands assisted her from the chair to the interior of their
stateroom--and that was the last that was seen of the old lady by the
ship's company until the pair disembarked. The boy even insisted upon
doing the work of their cabin steward, since, as he explained, his
grandmother was suffering from a nervous disposition that made the
presence of strangers extremely distasteful to her.

Outside the cabin--and none there was aboard who knew what he did in
the cabin--the lad was just as any other healthy, normal English boy
might have been. He mingled with his fellow passengers, became a prime
favorite with the officers, and struck up numerous friendships among
the common sailors. He was generous and unaffected, yet carried an air
of dignity and strength of character that inspired his many new friends
with admiration as well as affection for him.

Among the passengers there was an American named Condon, a noted
blackleg and crook who was "wanted" in a half dozen of the larger
cities of the United States. He had paid little attention to the boy
until on one occasion he had seen him accidentally display a roll of
bank notes. From then on Condon cultivated the youthful Briton. He
learned, easily, that the boy was traveling alone with his invalid
grandmother, and that their destination was a small port on the west
coast of Africa, a little below the equator; that their name was
Billings, and that they had no friends in the little settlement for
which they were bound. Upon the point of their purpose in visiting the
place Condon found the boy reticent, and so he did not push the
matter--he had learned all that he cared to know as it was.

Several times Condon attempted to draw the lad into a card game; but
his victim was not interested, and the black looks of several of the
other men passengers decided the American to find other means of
transferring the boy's bank roll to his own pocket.

At last came the day that the steamer dropped anchor in the lee of a
wooded promontory where a score or more of sheet-iron shacks making an
unsightly blot upon the fair face of nature proclaimed the fact that
civilization had set its heel. Straggling upon the outskirts were the
thatched huts of natives, picturesque in their primeval savagery,
harmonizing with the background of tropical jungle and accentuating the
squalid hideousness of the white man's pioneer architecture.

The boy, leaning over the rail, was looking far beyond the man-made
town deep

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 9
Nuori rouva pelkäsi kaiketi näitä kahta -- hän ei uskaltanut heidän kuultensa ilmaista todellisia toivomuksiansa.
Page 12
Ja eikö teidän mieleenne sitten juolahtanut, että niin pian kuin neiti Porter tietäisi totuuden, hän purkaisi kihlauksensa Claytonin kanssa? Voisitte helposti saada arvonimenne, tiluksenne ja rakastamanne naisen, Tarzan.
Page 13
Mutta ne aivot, se ketteryys ja ne lihakset, joilla hän oli kamppaillut Terkozin ja Numan mahtavaa voimaa ja julmaa viekkautta vastaan.
Page 26
"Hän ei kuole", sanoi Tarzan.
Page 28
Tämä vieras oli erinomaisen kohtelias herra.
Page 38
Tarzan puhutteli tyttöä kiittäen häntä uhrauksesta, jonka oli tehnyt hänelle, ventovieraalle.
Page 53
Hän oli duarissa silloin, kun teidät tuotiin.
Page 61
Hetkinen senjälkeen kun hän oli lukenut paperin, hän tiesi olevansa arvonimetön ja rovoton kerjäläinen.
Page 64
" Herra Thuran näytti hätääntyneeltä.
Page 70
No, eikö se ole oiva tuuma?" "Suo anteeksi, Tenny, vanha veikko", huudahti Clayton.
Page 78
Hänen mieleensä muistui, että sivistynyt ihminen harvoin, jos koskaan, surmasi lähimmäistään ilman jotakin veruketta, olipa se sitten kuinkakin vähäinen.
Page 80
Lelun lähempi tarkastelu sai apinamiehen vakuutetuksi, että kapine oli puhdasta kultaa; ja hän kummastui, sillä tämä oli ensi kerta, kun hän näki kultakoruja Afrikan villeillä, paitsi niitä vähäpätöisiä kapineita, joita nämä rannikon lähettyvillä olivat eurooppalaisilta ostaneet tai varastaneet.
Page 92
Mieluummin sitten kuolla! Niinpä he marssivat ulos wazirilaisten kylästä, ja heidän orjainsa hartioilla oli norsunluuta parinkymmenen kuninkaan lunnaiksi.
Page 103
Ei ollut mitään kouraantuntuvaa, ei sellaista, mitä silmä olisi voinut eroittaa -- ainoastaan kaamea vaikutelma elämästä siellä, missä kaiken olisi luullut olevan hengetöntä, sillä elävät olennot eivät toki sopineetkaan ympäristöön.
Page 104
Yhdessä huoneessa oli seitsemän pilaria puhtaasta kullasta, ja toisessa olivat itse lattiat tästä kalliista metallista.
Page 106
Heillä oli, samoin kuin miehilläkin, vain villieläinten taljoja lanteittensa ympärillä sekä parkitsemattomasta nahasta tehtyjä vöitä ja kultaketjuja.
Page 112
Silloin raappi vene jo heikosti matalikon hiekkaista pohjaa.
Page 125
Erään naaraksen vilkkuvat silmät äkkäsivät hänet ensiksi.
Page 134
Jane Porter oli vielä tainnoksissa.
Page 142
.