The Son of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 197

Korak broke
through the trees into the presence of Tantor, standing with upraised
trunk, waving his great ears.

"Quick, Tantor!" shouted the ape-man, and the beast swung him to his
head. "Hurry!" and the mighty pachyderm lumbered off through the
jungle, guided by kicking of naked heels against the sides of his head.

Toward the northwest Korak guided his huge mount, until they came out
upon the river a mile or more above the Swede's camp, at a point where
Korak knew that there was an elephant ford. Never pausing the ape-man
urged the beast into the river, and with trunk held high Tantor forged
steadily toward the opposite bank. Once an unwary crocodile attacked
him but the sinuous trunk dove beneath the surface and grasping the
amphibian about the middle dragged it to light and hurled it a hundred
feet down stream. And so, in safety, they made the opposite shore,
Korak perched high and dry above the turgid flood.

Then back toward the South Tantor moved, steadily, relentlessly, and
with a swinging gait which took no heed of any obstacle other than the
larger jungle trees. At times Korak was forced to abandon the broad
head and take to the trees above, so close the branches raked the back
of the elephant; but at last they came to the edge of the clearing
where lay the camp of the renegade Swede, nor even then did they
hesitate or halt. The gate lay upon the east side of the camp, facing
the river. Tantor and Korak approached from the north. There was no
gate there; but what cared Tantor or Korak for gates.

At a word from the ape man and raising his tender trunk high above the
thorns Tantor breasted the boma, walking through it as though it had
not existed. A dozen blacks squatted before their huts looked up at
the noise of his approach. With sudden howls of terror and amazement
they leaped to their feet and fled for the open gates. Tantor would
have pursued. He hated man, and he thought that Korak had come to hunt
these; but the ape man held him back, guiding him toward a large,
canvas tent that rose in the center of the clearing--there should be
the girl and her abductor.

Malbihn lay in a hammock beneath canopy before his tent. His wounds
were painful and he had lost much blood. He was very weak. He looked
up in surprise as he heard the screams of his men and

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 10
Silloin hän äkkiä kumartui eteenpäin ja tarttui Claytonin käsivarteen.
Page 14
Muuan onneton nuori naaras sattui hellittämään epävarman otteensa korkean oksan latvassa ja mätkähti maahan melkein Kertshakin jalkoihin.
Page 16
Puolenpäivän tienoissa he saapuivat harjanteelle, jolta näkyi rantakaistale ja sinne rakennettu pieni maja.
Page 33
Mutta Tarzanille oli nyt selvinnyt vaatteiden salaisuus.
Page 38
Horta pyörähti ympäri hyökätäkseen jälleen vihollisensa kimppuun.
Page 39
Kun siis Kulonga sukelsi viidakon varjosta, suhahti notkea köydensilmukka luikerrellen hänen yläpuoleltaan, valtavan puun alimmalta oksalta, ja ennenkuin tämä kuninkaan poika ehti viittä askelta, kiertyi silmukka tiukasti hänen kaulansa ympärille hänen juuri aikoessaan astua isänsä Mbongan viljelyksille.
Page 61
Tarzan oli hämmentynyt.
Page 67
"Tai ellei hän ole ihminen, niin sitten hän on metsänhaltija.
Page 71
Jos ette olisi ollut niin itsepäinen, olisimme säästyneet monilta nöyryyttäviltä, etten sanoisi vaarallisilta tapahtumilta.
Page 72
_Arrowin_ kapinoitsijat olivat tuoneet maihin pienen varaston kuivattua lihaa, säilykelientä ja vihanneksia, korppuja, vehnäjauhoja, teetä ja kahvia näille viidelle, jotka he olivat muuten jättäneet oman onnensa nojaan ja jotka nyt kiiruhtivat tyydyttämään nälkäänsä pitkällisen paaston jälkeen.
Page 75
Murhasta ei sen enempää puhuttu, mutta miesten mieli oli keveämpi kuin ennen Snipesin komentoaikana.
Page 87
Apinan pitkiä hampaita vastassa oli miehen terävä puukko.
Page 88
Pian nousi koko seurue maihin sille kohtaa, missä professori Porter, herra Philander ja itkevä Esmeralda odottivat.
Page 90
Erään seikan tyttö oli pannut erikoisesti merkille nähdessään Tarzanin ryntäävän Terkozia vastaan -- vasemmasta silmäkulmasta yli pään ulottuvan tulipunaisen viirun.
Page 94
Sitten Tarzan nousi ja vietyään Jane Porterin pikku teltan luo kehoitti häntä astumaan sisään.
Page 99
kahden valkoisen miehen leirirovio, jonka he olivat sytyttäneet, ennen kuin heidän kimppuunsa käytiin, sillä hän ei tiennyt, että tänne oli tullut matruuseja.
Page 110
D'Arnot tarttui pyssyyn ja nosti sen olkaansa vasten.
Page 119
Sillä pojalla, josta päiväkirjassa puhutaan, ei voi olla mitään tekemistä minun kanssani.
Page 133
Mutta hänen pelkonsa kohdistui pikemmin Tarzaniin kuin Canleriin, sillä hän tiesi, kuinka ankaraan rangaistukseen oikeus tuomitsee miestaposta.
Page 135
Eikö Clayton ollut kaiken järjen nimessä sopiva puoliso hänen kaltaiselleen? Voisiko hän rakastaa Claytonia? Miksipä ei! Jane Porter ei ollut luonnostaan kylmästi laskeva, mutta kasvatus, ympäristö ja perinnäisyys olivat yhteisvoimin opettaneet hänet harkitsemaan sydämenkin asioissa.