The Son of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 124

them. And because of this belief
there were many who offered but little defense, feeling as they did the
futility of pitting their puny mortal strength against that of a deity.

Those who could fled, until at last there were no more to pay the
penalty for a deed, which, while not beyond them, they were,
nevertheless, not guilty of. Panting and bloody, Korak paused for want
of further victims. The baboons gathered about him, sated themselves
with blood and battle. They lolled upon the ground, fagged.

In the distance Kovudoo was gathering his scattered tribesmen, and
taking account of injuries and losses. His people were panic stricken.
Nothing could prevail upon them to remain longer in this country. They
would not even return to the village for their belongings. Instead
they insisted upon continuing their flight until they had put many
miles between themselves and the stamping ground of the demon who had
so bitterly attacked them. And thus it befell that Korak drove from
their homes the only people who might have aided him in a search for
Meriem, and cut off the only connecting link between him and her from
whomsoever might come in search of him from the douar of the kindly
Bwana who had befriended his little jungle sweetheart.

It was a sour and savage Korak who bade farewell to his baboon allies
upon the following morning. They wished him to accompany him; but the
ape-man had no heart for the society of any. Jungle life had
encouraged taciturnity in him. His sorrow had deepened this to a
sullen moroseness that could not brook even the savage companionship of
the ill-natured baboons.

Brooding and despondent he took his solitary way into the deepest
jungle. He moved along the ground when he knew that Numa was abroad
and hungry. He took to the same trees that harbored Sheeta, the
panther. He courted death in a hundred ways and a hundred forms. His
mind was ever occupied with reminiscences of Meriem and the happy years
that they had spent together. He realized now to the full what she had
meant to him. The sweet face, the tanned, supple, little body, the
bright smile that always had welcomed his return from the hunt haunted
him continually.

Inaction soon threatened him with madness. He must be on the go. He
must fill his days with labor and excitement that he might forget--that
night might find him so exhausted that he should sleep in blessed
unconsciousness of his

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 11
Näytettäköön minulle vihapäissä ollessani hetkiseksi punaista, niin villipedon vaistot -- ja villieläinhän minä olenkin -- syrjäyttävät kaikki kulttuurin ja hienostuksen lempeämmät tavat, joihin olen vähän tottunut.
Page 13
Huoneesta hiipi salavihkaa mies, ja vaikka Tarzan näki hänet vain välähdykseltä, tunsi hän Rokoffin.
Page 31
"Tähän herraan osui ainakin yksi luoti, ehkä kaikki kolme", sanoi hän.
Page 32
Hän voi selittää teille velvollisuutenne paljoa paremmin kuin minä, ja sitten voitte päättää, haluatteko ottaa toimen vastaan vai ettekö.
Page 33
Hän kiirehti ateriaansa, jotta sotilaat eivät pääsisi paljoa hänen edelleen, mutta silloin hän sattui vilkaisemaan ovesta, joka vei ruokasalista tarjoiluhuoneeseen.
Page 34
Hänen lähdettyään meni apinamies Abdulin kera vielä samoilemaan Sidi Aissan kaduille, ja hänen huomionsa kiintyi pian erään maurilaiskahvilan avoimesta ovesta kuuluvaan hurjaan humuun ja meluun.
Page 38
"Teitä ne tahtovat, herra.
Page 51
Kukaan ei ollut välittänyt tuoda Tarzanille ruokaa eikä vettä sitten puolipäivän, ja siksi hän kärsi kovaa janoa.
Page 62
"Aivan ensi päivinä tapahtuvaa.
Page 77
Vihdoin hän saavutti sen -- yksinäisen sotilaan, joka asteli.
Page 81
Mutta äkkiä herätti kullan näkeminen hänessä uinuvan sivistyksen ja samalla varallisuuden himon.
Page 85
Pian palasi yksi vakoilijoista.
Page 88
Vihdoin he ryhtyivät päättäväisesti etsimään metsästä, mutta mustat kaikkosivat kuin sulamalla heidän edestään, niin että he eivät nähneet vilahdustakaan vihollisesta.
Page 100
"Hyvä Jumala, katsotaanhan!" Clayton avasi sormensa.
Page 105
tästä erityisestä huoneesta, riitti tekemään Tarzanin halun kolminkertaiseksi; ja vaikka kiljahdus yhä toistui, painoi hän olkapäätänsä ovea vasten, kunnes se hänen jättiläisvoimansa sysäyksestä lensi auki naristen puisilla saranoilla.
Page 106
Taas täyttyivät parvekkeet ylhäällä katselijoilla, sillä välin kun huoneen itäpäässä olevasta holvatusta oviaukosta tuli verkalleen jono naisia huoneeseen.
Page 114
Ja huvialuksensa miehistölle hän pysyi yhä oikeamielisenä, mutta lujana komentajana, -- ei ollut kysymystä viidakossa enempää kuin oli ollut _Lady Alicellakaan_ siitä, kenelle kuului lopullinen määräämisvalta kaikissa tärkeissä kysymyksissä ja kaikissa vaikeissa, tyyntä ja järkevää johtajaa vaativissa tilanteissa.
Page 118
Vielä kerran hän kiersi huoneen kokonaan, tunnustellen: huolellisesti jokaista kämmenenleveyttä seinissä.
Page 120
"Ne sivuuttivat meidät myöhään eilen, kun olimme kääntymäisillämme sinua etsimään.
Page 129
"Toivokaamme parasta", vastasi Tennington.