The Return of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 23

to her cries for help had I seen her."

"Come, come," said one of the officers; "there are judges to listen to
all that," and he advanced to lay his hand upon Tarzan's shoulder. An
instant later he lay crumpled in a corner of the room, and then, as his
comrades rushed in upon the ape-man, they experienced a taste of what
the apaches had but recently gone through. So quickly and so roughly
did he handle them that they had not even an opportunity to draw their
revolvers.

During the brief fight Tarzan had noted the open window and, beyond,
the stem of a tree, or a telegraph pole--he could not tell which. As
the last officer went down, one of his fellows succeeded in drawing his
revolver and, from where he lay on the floor, fired at Tarzan. The
shot missed, and before the man could fire again Tarzan had swept the
lamp from the mantel and plunged the room into darkness.

The next they saw was a lithe form spring to the sill of the open
window and leap, panther-like, onto the pole across the walk. When the
police gathered themselves together and reached the street their
prisoner was nowhere to be seen.

They did not handle the woman and the men who had not escaped any too
gently when they took them to the station; they were a very sore and
humiliated detail of police. It galled them to think that it would be
necessary to report that a single unarmed man had wiped the floor with
the whole lot of them, and then escaped them as easily as though they
had not existed.

The officer who had remained in the street swore that no one had leaped
from the window or left the building from the time they entered until
they had come out. His comrades thought that he lied, but they could
not prove it.

When Tarzan found himself clinging to the pole outside the window, he
followed his jungle instinct and looked below for enemies before he
ventured down. It was well he did, for just beneath stood a policeman.
Above, Tarzan saw no one, so he went up instead of down.

The top of the pole was opposite the roof of the building, so it was
but the work of an instant for the muscles that had for years sent him
hurtling through the treetops of his primeval forest to carry him
across the little space between the pole and the roof. From one
building he went to another,

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 2
"Jos olisin tiennyt että monsieur oli ammatiltaan pelihuijari, en olisi niin kerkeästi yhtynyt mukaan", sanoi hän.
Page 30
"_Mon Dieu_!" huudahti jälkimäinen.
Page 34
"Siinä tapauksessa emme voi muuta kuin odottaa, kunnes hän on valmis yrittämään meihin käsiksi", nauroi Tarzan, "ja takaanpa, että hän saa kyllänsä rosvoamisesta, nyt kun tiedämme olla varuillamme", ja hän karkoitti asian mielestään, mutta siitä oli tulossa hänelle muistutus mitä odottamattomimman tapauksen yhteydessä, ennenkuin monta tuntia oli kulunut.
Page 35
Sitten arabialaiset häipyivät oviaukosta pihan pimentoon.
Page 40
Minun ei tarvitse olla tänä iltana Bu Saadassa ja vieläkin vähemmin, koska silloin ette saisi ratsastaa rauhassa.
Page 46
"Te havaitsette pian, että leijonanajo on kiihoittavampaa kuin gasellien ampuminen", huomautti kapteeni Gerard, "ja vaarallisempaa myös".
Page 56
Niinpä, kun hän saapui kaupunkiin vasta pimeän jälkeen, häntä ei nähnyt kukaan, joka hänet tunsi, ja hän pääsi huomaamatta yömajaan.
Page 60
Tälle neidille osoitettu, Jane Porterin kauniin käden piirtämä kirje oli tuonut hänelle ensimmäisen sanoman naisesta, jota hän rakasti.
Page 81
Neekeri viittasi kaakkoiseen.
Page 84
Ja niinpä tapahtui, että ennenkuin elefantti huomasi uuden vihollisensa hypänneen pois ladulta, Tarzan oli työntänyt rautakärkisen keihäänsä valtavan olkapään takaa suoraan sen hurjaan sydämeen ja paksunahkainen kellahti kuolleena apinamiehen jalkojen juureen.
Page 90
Mutta se oli lyhyt hengähdysaika, sillä juuri kun he olivat tulleet vakuutetuiksi, että heitä ei enää häirittäisi, päästi Tarzan kamalan voihkaisun, ja kun ryöstöretkeilijät katsahtivat äänen suuntaan, niin apinamies, joka seisoi heiluttaen kuollutta vartijaa hiljaa edestakaisin, paiskasi ruumiin äkkiä kauaksi heidän päittensä päälle.
Page 101
Hän valitsi viisikymmentä tanakinta soturia heimostaan, ottaen ainoastaan sellaisia, jotka näyttivät halukkailta seuraamaan häntä vaivaloiselle taivallukselle ja uuden vihamielisen maan vaaroihin.
Page 103
Halkeaman käänteessä loppuivat portaat ja polku oli tasaista; mutta se kääntyi ja kiemurteli käärmeen tapaan, kunnes se äkkiä eräässä jyrkässä kulmassa päättyi ahtaaseen pihaan, jonka toisella puolella kohosi sisämuuri, yhtä korkea kuin ulkomuurikin.
Page 105
Hän ei tiennyt, minkälaisia olentoja hänen vangitsijansa olivat, mutta arvasi ne ihmisiksi, koskapa ne olivat hänet sitoneet.
Page 112
Älä jätä minua yksikseni tähän veneeseen sen pedon kanssa.
Page 114
Tahdon tutkia erästä oivallista kirjoitelmaa Laplacen hypoteesista; se kirjoitelma on tietääkseni eräässä yksityisessä kokoelmassa New Yorkissa.
Page 122
Englantilainen kiskoi raskaan keihään leijonan ruumiista, joten hän sinä aamuna mennessään viidakkoon metsästämään liikkui paljoa turvallisemmin tuntein kuin koskaan ennen tälle villille rannikolle joutumisensa jälkeen.
Page 127
Hän ei nykyisessä ruumiillisessa tilassaan olisi voinut tyttöä vahingoittaa eikä kiivetä karkeita tikkaita pitkin takaisin suojaan.
Page 137
Kun pyysin häneltä vettä, jota olin liian heikko noutamaan, joi hän minun nähteni, heitti loput maahan ja nauroi minulle vasten kasvoja.
Page 138
"Jane", kuiskasi hän.