The Return of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 186

taut muscles that held the poisoned shaft directed
at the Englishman's heart, Tarzan had been swayed by the swift and
savage impulses of brute life.

He had seen the woman he craved--his woman--his mate--in the arms of
another. There had been but one course open to him, according to the
fierce jungle code that guided him in this other existence; but just
before it had become too late the softer sentiments of his inherent
chivalry had risen above the flaming fires of his passion and saved
him. A thousand times he gave thanks that they had triumphed before
his fingers had released that polished arrow.

As he contemplated his return to the Waziri the idea became repugnant.
He did not wish to see a human being again. At least he would range
alone through the jungle for a time, until the sharp edge of his sorrow
had become blunted. Like his fellow beasts, he preferred to suffer in
silence and alone.

That night he slept again in the amphitheater of the apes, and for
several days he hunted from there, returning at night. On the
afternoon of the third day he returned early. He had lain stretched
upon the soft grass of the circular clearing for but a few moments when
he heard far to the south a familiar sound. It was the passing through
the jungle of a band of great apes--he could not mistake that. For
several minutes he lay listening. They were coming in the direction of
the amphitheater.

Tarzan arose lazily and stretched himself. His keen ears followed
every movement of the advancing tribe. They were upwind, and presently
he caught their scent, though he had not needed this added evidence to
assure him that he was right.

As they came closer to the amphitheater Tarzan of the Apes melted into
the branches upon the other side of the arena. There he waited to
inspect the newcomers. Nor had he long to wait.

Presently a fierce, hairy face appeared among the lower branches
opposite him. The cruel little eyes took in the clearing at a glance,
then there was a chattered report returned to those behind. Tarzan
could hear the words. The scout was telling the other members of the
tribe that the coast was clear and that they might enter the
amphitheater in safety.

First the leader dropped lightly upon the soft carpet of the grassy
floor, and then, one by one, nearly a hundred anthropoids followed him.
There were the huge adults and several young.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Clayton oli juuri sitä lajia englantilaisia, joka lähinnä panee muistelemaan historiallisia urotöitä tuhansilla voittoisilla tappotanterilla -- voimakas, miehekäs mies -- älyllisesti, siveellisesti ja ruumiillisesti.
Page 7
Musta Mikko oli omiaan johtamaan tätä kirjavaa murhaajajoukkoa ja osasi pitää heitä hyvässä kurissa.
Page 12
Se lähestyi viidakon halki puolipystyssä asennossa, välistä tukien itseään nyrkeillään -- iso ihmisenkaltainen apina, joka päästeli syviä kurkkukorahduksia ja toisinaan matalaa haukuntaa.
Page 13
Kiljahtaen raivosta ja tuskasta apina hyökkäsi hennon naisen kimppuun, joka tuupertui sen alle menettäen tajuntansa.
Page 26
Tämä huolehtiva apina oli tuskin syönyt kylliksi pysyäkseen hengissä sinä aikana, jolloin Tarzan oli ollut huonoimmillaan, ja siksi hän olikin enää vain varjo entisestään.
Page 28
Seitsemäntoista vanhana hän oli oppinut lukemaan yksinkertaista aapista ja päässyt täysin selville pikku itikkain oikeasta ja ihmeellisestä tarkoituksesta.
Page 47
Lähes seitsemän jalan mittaisena Kertshak nousi pystyyn lyhyille jaloilleen.
Page 51
Se hänet pelasti kuolemasta Terkozin rautalihasten ja raatelevien hampaiden uhrina.
Page 64
Hän luuli aluksi, että joku merimies oli ampunut, mutta se seikka, että hän oli jättänyt Jane Porterille revolverin, ja hänen ylen jännittynyt hermostonsa saivat hänet väkisinkin kuvittelemaan, että neitoa nyt uhkasi jokin suuri vaara, että Janen kenties juuri tällä hetkellä täytyi puolustaa itseään jotakin villi-ihmistä tai petoa vastaan.
Page 67
"No no, herra Philander", moitti hän.
Page 84
.
Page 91
Kuinka hyvin siinä tulikin esille Tarzanin liikkeiden miellyttävä arvokkuus, jäntevän ruumiin sopusointuinen täydellisyys, olkapäiden miehekäs leveys ja hienopiirteisen pään ylväs ryhti! Todellakaan ei voinut tuon jumalaisen ulkonäön kätkössä olla julmuutta tai alhaisuutta.
Page 92
"Ainakin", jatkoi hän englanniksi, "te ymmärrätte saksaani yhtä hyvin kuin sitä ymmärrettäisiin Berlinissä".
Page 95
Tyttö katsoi Tarzaniin rukoilevin silmin.
Page 105
Hän toivoi, ettei koskaan olisi tavannut Claytonia.
Page 113
" "Mutta kuka sen on voinut viedä?" toisti professori Porter.
Page 123
Tosin D'Arnot oli pyytänyt häntä olemaan huolehtimatta, koska kerran hänellä oli enemmän kuin tarpeeksi heitä molempia varten; mutta apinamies.
Page 127
Teille, herra Canler, se olisi ollut suuri yllätys.
Page 128
" Clayton ei enää kajonnut tähän arkaan asiaan, mutta jos nuori mies on koskaan hautonut murha-aikeita sydämessään, niin varmasti niitä oli William Cecil Claytonilla, loordi Greystokella, kun Robert Canler viikkoa myöhemmin kuusisylinterisellä autollaan saapui sinne.
Page 134
" "Minä sekaannuin siksi, professori Porter", vastasi Tarzan, "että tyttärenne ei rakasta herra Canleria -- ei halua mennä hänen kanssaan naimisiin.