The Return of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 134

purplish hue--there was a convulsive tremor of the
stiffening muscles, and the Manyuema sentry lay quite still.

The ape-man threw the body across one of his broad shoulders and,
gathering up the fellow's gun, trotted silently up the sleeping village
street toward the tree that gave him such easy ingress to the palisaded
village. He bore the dead sentry into the midst of the leafy maze
above.

First he stripped the body of cartridge belt and such ornaments as he
craved, wedging it into a convenient crotch while his nimble fingers
ran over it in search of the loot he could not plainly see in the dark.
When he had finished he took the gun that had belonged to the man, and
walked far out upon a limb, from the end of which he could obtain a
better view of the huts. Drawing a careful bead on the beehive
structure in which he knew the chief Arabs to be, he pulled the
trigger. Almost instantly there was an answering groan. Tarzan
smiled. He had made another lucky hit.

Following the shot there was a moment's silence in the camp, and then
Manyuema and Arab came pouring from the huts like a swarm of angry
hornets; but if the truth were known they were even more frightened
than they were angry. The strain of the preceding day had wrought upon
the fears of both black and white, and now this single shot in the
night conjured all manner of terrible conjectures in their terrified
minds.

When they discovered that their sentry had disappeared, their fears
were in no way allayed, and as though to bolster their courage by
warlike actions, they began to fire rapidly at the barred gates of the
village, although no enemy was in sight. Tarzan took advantage of the
deafening roar of this fusillade to fire into the mob beneath him.

No one heard his shot above the din of rattling musketry in the street,
but some who were standing close saw one of their number crumple
suddenly to the earth. When they leaned over him he was dead. They
were panic-stricken, and it took all the brutal authority of the Arabs
to keep the Manyuema from rushing helter-skelter into the
jungle--anywhere to escape from this terrible village.

After a time they commenced to quiet down, and as no further mysterious
deaths occurred among them they took heart again. But it was a
short-lived respite, for just as they had concluded that they would not
be disturbed again Tarzan gave voice to a weird

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 0
Rouvan salavihkaa silmäillessä näitä kasvoja sivulta päin mies nousi ja lähti kannelta.
Page 5
.
Page 28
"Tämä on mitä sivistymättömin tunti toistensa tappamiseksi", huomautti apinamies, kun hänet aamun pikkutunneilla herätettiin mukavasta vuoteestansa.
Page 40
" "Varmaankin viimeiltaiset ystävänne, monsieur", huomautti Kadur ben Saden kuivasti Tarzanille.
Page 41
"Olisimme voineet kaataa heidät kaikki, jos kaikki seitsemän olisimme pysähtyneet heitä kohtaamaan.
Page 77
Täällä oli avoimilla kohdilla uutta riistaa, lukemattomia antilooppeja ja suuria seebralaumoja.
Page 89
Vartija istui selin häneen.
Page 95
Mutta kun ne ovat hajaantuneina, on paljon suurempi mahdollisuus, että joku poimitaan laivaan, jolloin heti lähdetään muita etsimään.
Page 96
Nyt seurasi vihaisia sanoja ja syytöksiä, minkä vuoksi merimiehet olivat joutua tappeluun, mutta Claytonin onnistui heidät tyynnyttää.
Page 98
Jos ehdotuksen olisi tehnyt oppimaton merimies-raukka, ehkä hän ei olisi niin kummastunut; mutta että sen esitti mies, joka tahtoi käydä sivistyneestä ja hienostuneesta, että sen teki herrasmies, sitä hän tuskin saattoi uskoa.
Page 99
Ja ellei Spider nyt vetäisi vuoden 1875 rahaa, oli hänen nähtävä koko kamala toimitus uudestaan.
Page 107
Hänen äänensä oli pehmeä ja soinnukas, -- Tarzan saattoi tuskin käsittää, että sen omistaja seuraavassa silmänräpäyksessä muuttuisi uskonnollisen innostuksen kiihkosta hurjasilmäiseksi ja verenhimoiseksi teloittajattareksi, joka verta tihkuva veitsi kädessä ensimmäisenä joisi uhrin lämmintä, punaista verta alttarille asetetusta kultakupista.
Page 119
Kivimöhkäle, jolla Tarzan seisoi, oli ulkona aukealla tasanteella kaupungin ja niiden etäisten kallioiden välillä, joiden yli hän mustine sotureineen oli edellisenä.
Page 122
.
Page 127
Hän ei nykyisessä ruumiillisessa tilassaan olisi voinut tyttöä vahingoittaa eikä kiivetä karkeita tikkaita pitkin takaisin suojaan.
Page 131
Vihdoin levoton apinamies saavutti iäisyydeltä tuntuvan retken päästä autiota laaksoa sulkevain rajakallioiden huiput, ja hänen alapuolellaan olivat nyttemmin niin kamalaksi muuttuneen Oparin kaupungin synkät ja kaameat rauniot.
Page 132
Yhdellä ainoalla harppauksella hän oli lattian toisella puolella ja työntäytyi vanhaa ovea vasten.
Page 134
Ja niinpä hän oli vajaan kilometrin päässä vuoresta,.
Page 138
En rukoile anteeksiantoa.
Page 142
Hän seuraa heidän jälkiänsä Afrikan uumeniin, ja niinpä hän taaskin on aarniometsän petojen parissa, syöksyen niin huimiin ja hämmästyttäviin tapausjaksoihin, että lukija joutuu aivan lumouksen valtaan_.