The Outlaw of Torn

By Edgar Rice Burroughs

Page 83

the Plantagenet King and the nobles and barons of
his realm, thou be but serving as the cats-paw of another. Thyself hast
said an hundred times that thou knowst not the reason for thy hatred
against them. Thou be too strong a man to so throw thy life uselessly
away to satisfy the choler of another.

"There be that of which I dare not speak to thee yet and only may I
guess and dream of what I think, nor do I know whether I must hope
that it be false or true, but now, if ever, the time hath come for the
question to be settled. Thou hast not told me in so many words, but I be
an old man and versed in reading true between the lines, and so I know
that thou lovest Bertrade de Montfort. Nay, do not deny it. And now,
what I would say be this. In all England there lives no more honorable
man than Simon de Montfort, nor none who could more truly decide upon
thy future and thy past. Thou may not understand of what I hint, but
thou know that thou may trust me, Norman of Torn."

"Yea, even with my life and honor, my father," replied the outlaw.

"Then promise me, that with the old man of Torn alone, thou wilt come
hither when I bidst thee and meet Simon de Montfort, and abide by his
decision should my surmises concerning thee be correct. He will be the
best judge of any in England, save two who must now remain nameless."

"I will come, Father, but it must be soon for on the fourth day we ride
south."

"It shall be by the third day, or not at all," replied Father Claude,
and Norman of Torn, rising to leave, wondered at the moving leaves of
the lilac bush without the window, for there was no breeze.

Spizo, the Spaniard, reached Torn several minutes before the outlaw
chief and had already poured his tale into the ears of the little, grim,
gray, old man.

As the priest's words were detailed to him the old man of Torn paled in
anger.

"The fool priest will upset the whole work to which I have devoted
near twenty years," he muttered, "if I find not the means to quiet his
half-wit tongue. Between priest and petticoat, it be all but ruined now.
Well then, so much the sooner must I act, and I know not but that now be
as good a time as any. If we come near enough to the King's men on this
trip

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 3
"_Mon Dieu_, Nikolas!" huudahti hän.
Page 9
Olettehan hankkinut perin häijyn ja neuvokkaan vihollisen, joka ei haikaile mitään, vihaansa tyydyttääkseen.
Page 14
Hätääntymisen ilme, joka niillä oli, kun Tarzan hänet ensiksi näki, oli muuttunut oveluutta osoittavaksi, kun tämä kääntyi vastaamaan takaapäin tulevaan hyökkäykseen; mutta sitä muutosta ei Tarzan ollut huomannut.
Page 28
Ranskalainen noitui hiljaa itsekseen.
Page 32
Tämä luutnantti, nimeltä Gernois, joka nykyisin oli komennettuna Sidi-bel-Abbesiin, oli hiljattain kuulunut yleisesikuntaan, jossa hänen tavallisten tehtäviensä yhteydessä paljon tärkeitä sotilaallisia tietoja oli joutunut hänen haltuunsa.
Page 47
Gernoisin sydämellisyys oli lyhytaikainen.
Page 48
Numa ei ollut.
Page 67
Neiti Strong odotteli hänen kajuutassaan tarkastuksen tuloksia.
Page 70
"Onpa minulla hyvä onni.
Page 88
Sitten he kääntyivät taas hyökkäämään uudelle suunnalle.
Page 95
"Missä ne lienevät?" virkkoi hän.
Page 98
Jane Porterin kiljahduksesta heräsivät herra Thuran ja Spider.
Page 108
Nainen ei nähnyt -- hän oli unohtanut uhrinsa häntä itseänsä uhkaavan vaaran kauhistuttamana.
Page 119
Varovaisesti hapuillen ympäriinsä hän huomasi olevansa isossa huoneessa, jonka seinille ja pitkin koko lattian pituutta oli pinottu rivittäin oudonmuotoisia mutta keskenään samanlaisia metalliharkkoja.
Page 121
Numa oli jo hyppäämäisillään.
Page 126
Hän metsästi niiden kanssa niinkuin entisinä aikoina, ja kun ne huomasivat, että hän heitä itseänsä älykkäämpänä opasti aina parhaille ruokapaikoille ja että hän ovelasti heitetyllä köydellään pyydysti herkullista riistaa, jollaista he harvoin tai eivät koskaan olleet maistaneet, alkoivat he jälleen katsella häntä niinkuin olivat katselleet ennenvanhaan, sittenkun hän oli tullut heidän kuninkaakseen.
Page 130
"Kolme merimiestä kuoli, ennenkuin pääsimme maihin.
Page 136
Jane teki hänelle monta kysymystä ja tiedusti vihdoin arasti sitä, mitä herra Thuran oli hänelle kertonut -- pariisilaisesta naisesta.
Page 137
"On liian myöhäistä", kuiskasi hän.
Page 141
Claytonin hänen setänsä ja tätinsä, entisten loordi ja lady Greystoken, viidakkohautojen viereen.