The Outlaw of Torn

By Edgar Rice Burroughs

Page 82

will not. No it is impossible.
It is better that she marry her French prince than to live, dishonored,
the wife of a common highwayman; for though she might love me at first,
the bitterness and loneliness of her life would turn her love to hate.

As the outlaw was sitting one day in the little cottage of Father
Claude, the priest reverted to the subject of many past conversations;
the unsettled state of civil conditions in the realm, and the stand
which Norman of Torn would take when open hostilities between King and
baron were declared.

"It would seem that Henry," said the priest, "by his continued breaches
of both the spirit and letter of the Oxford Statutes, is but urging the
barons to resort to arms; and the fact that he virtually forced Prince
Edward to take up arms against Humphrey de Bohun last fall, and to carry
the ravages of war throughout the Welsh border provinces, convinces me
that he be, by this time, well equipped to resist De Montfort and his
associates."

"If that be the case," said Norman of Torn, "we shall have war and
fighting in real earnest ere many months."

"And under which standard does My Lord Norman expect to fight?" asked
Father Claude.

"Under the black falcon's wing," laughed he of Torn.

"Thou be indeed a close-mouthed man, my son," said the priest, smiling.
"Such an attribute helpeth make a great statesman. With thy soldierly
qualities in addition, my dear boy, there be a great future for thee in
the paths of honest men. Dost remember our past talk?"

"Yes, father, well; and often have I thought on't. I have one more duty
to perform here in England and then, it may be, that I shall act on thy
suggestion, but only on one condition."

"What be that, my son?"

"That wheresoere I go, thou must go also. Thou be my best friend; in
truth, my father; none other have I ever known, for the little old
man of Torn, even though I be the product of his loins, which I much
mistrust, be no father to me."

The priest sat looking intently at the young man for many minutes before
he spoke.

Without the cottage, a swarthy figure skulked beneath one of the
windows, listening to such fragments of the conversation within as came
to his attentive ears. It was Spizo, the Spaniard. He crouched entirely
concealed by a great lilac bush, which many times before had hid his
traitorous form.

At length the priest spoke.

"Norman of Torn," he said, "so long as thou remain in England, pitting
thy great host against

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 10
Vähän tämän jälkeen hän laski sivuverhot alas ja kiinnitti ne lujasti puihin, jättäen vain pienen aukon rannalle päin.
Page 18
Näytti siltä, kuin hän olisi tietänyt, että lapsi oli heikko ja hento, ja että hänen heimolaistensa karkeat kourat voisivat sitä vahingoittaa.
Page 22
Lapsellisessa mielessään hän kuvitteli, että siellä oli kummallisia olentoja, ja sisäänpääsyn mahdottomuus kiihoitti monin kerroin hänen haluaan tunkeutua sinne.
Page 28
Hän tiesi vielä, että vanha Sabor oli L-E-I-J-O-N-A, Histah K-Ä-Ä-R-M-E ja Tantor E-L-E-F-A-N-T-T-I.
Page 31
Tublatin ruumis jäi sille paikalle, johon oli kaatunut, sillä Kertshakin kansa ei syö omia vainajiaan.
Page 34
Loikatessaan leijona tunsi köyden puristuvan yhä kireämmälle, teki ilmassa täydellisen kuperkeikan ja putosi raskaasti mätkähtäen selälleen.
Page 61
Julma viidakko ottaisi pian saaliikseen tämän turvattoman muukalaisen, ellei häntä pian johdettaisi takaisin rannalle.
Page 62
takajaloilleen ja rimpuili turhaan tässä luonnottomassa asennossa.
Page 63
Mutta ne pysähtyivät sensijaan taas ovelle ja raapiminen alkoi uudelleen, tällä kertaa yhä rajummin, kun leijona raivoissaan koki murtaa tukevaa ovea, päästäkseen käsiksi turvattomiin uhreihinsa.
Page 67
"Minua värisyttää, kun sitä vain ajattelenkin.
Page 69
Olkaa varuillanne, professori Arkhimedes Q.
Page 71
"Luulen, että on viisainta seurata häntä", sanoi herra Philander.
Page 82
Apinamies ei tuntenut mitään jumalaa, mutta hän.
Page 104
" Hän katui sanojaan, ennenkuin oli edes ehtinyt lauseensa loppuun, mutta sittenkään hän ei tiennyt, kuinka julmasti se loukkasi tyttöä.
Page 112
"Kuinkahan teidän kävisikään, jos olisi pakko elää koko ikänne viidakossa, kuten metsäläisemme on elänyt?" "Pelkään, että minusta sukeutuisi kovin kehno villi", vastasi Clayton tekeytyen alakuloiseksi.
Page 116
Kun D'Arnot pisti sormensa Pohjois-Amerikan kohdalle, nauroi Tarzan ja pani kämmenensä suurelle valtamerelle kahden mantereen väliin.
Page 118
Kaala kertoi minulle, että isäni oli valkoinen apina ja karvaton, kuten minäkin.
Page 121
"Ainakin sen verran, että voin myöntää teidän kaikkien olevan oikeassa, mitä tulee niihin leijoniin, joita te olette tavanneet.
Page 125
Hänen elämänsä arvoitus oli kätketty noihin mitättömiin merkkeihin.
Page 131
Mutta lähdetään nyt", lisäsi hän.