The Outlaw of Torn

By Edgar Rice Burroughs

Page 59

stalls for all the chance they had of overtaking the flying
white steed that fairly split the gray rain as lightning flies through
the clouds.

But for the fiendish cunning of the little grim, gray man's foresight,
Bertrade de Montfort would have made good her escape that day. As it
was, however, her fleet mount had carried her but two hundred yards ere,
in the midst of the dark wood, she ran full upon a rope stretched across
the roadway between two trees.

As the horse fell, with a terrible lunge, tripped by the stout rope,
Bertrade de Montfort was thrown far before him, where she lay, a little,
limp bedraggled figure, in the mud of the road.

There they found her. The little, grim, gray man did not even dismount,
so indifferent was he to her fate; dead or in the hands of Peter of
Colfax, it was all the same to him. In either event, his purpose would
be accomplished, and Bertrade de Montfort would no longer lure Norman of
Torn from the path he had laid out for him.

That such an eventuality threatened, he knew from one Spizo the
Spaniard, the single traitor in the service of Norman of Torn, whose
mean aid the little grim, gray man had purchased since many months to
spy upon the comings and goings of the great outlaw.

The men of Peter of Colfax gathered up the lifeless form of Bertrade de
Montfort and placed it across the saddle before one of their number.

"Come," said the man called Guy, "if there be life left in her, we must
hasten to Sir Peter before it be extinct."

"I leave ye here," said the little old man. "My part of the business is
done."

And so he sat watching them until they had disappeared in the forest
toward the castle of Colfax.

Then he rode back to the scene of the encounter where lay the five
knights of Sir John de Stutevill. Three were already dead, the other
two, sorely but not mortally wounded, lay groaning by the roadside.

The little grim, gray man dismounted as he came abreast of them and,
with his long sword, silently finished the two wounded men. Then,
drawing his dagger, he made a mark upon the dead foreheads of each of
the five, and mounting, rode rapidly toward Torn.

"And if one fact be not enough," he muttered, "that mark upon the dead
will quite effectually stop further intercourse between the houses of
Torn and Leicester."

Henry de Montfort, son of Simon, rode fast and furious at the head of a
dozen of his

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 6
Hän puhui ensimmäiseksi.
Page 13
Jos tunnette Pariisinne hyvin, muistatte kapean Rue Maulen kolkon seudun.
Page 14
"Se valehtelee!" huusi naikkonen kimeästi poliiseille.
Page 15
Lyhyen ottelun aikana Tarzan oli huomannut avoimen ikkunan, sen takana puunrangon tai sähkölennätinpylvään, -- hän ei eroittanut, kumpi se oli.
Page 28
"No?" kysyi tämä.
Page 34
" "Sitten hän on väärillä jäljillä, Abdul", vastasi Tarzan.
Page 47
Tuskin he olivat ratsastaneet kapteeni Gerardin ja hänen miestensä näkyvistä, kun hän jälleen vaipui tavalliseen harvapuheisuuteensa.
Page 52
Nelinryömin hän seurasi tyttöä ulos teltasta samaa tietä kuin tämä oli tullut.
Page 64
" Paulvitsh hymyili.
Page 66
"Mutta minä en salli asian itseäni kauemmin kiusata; aion ottaa selvän siitä, missä herra Caldwell on", sanoi hän sitten ja viittasi ohimenevää tarjoilijaa luokseen.
Page 70
"Ja tässä", sanoi hän äkkiä, "tässä on mies, jonka sinä tunnet.
Page 71
.
Page 72
Jokainen laivan miehistöstä ja kaikki vieraat olivat synkkiä ja alakuloisia näiden toisiaan seuraavien onnettomuuksien jälkeen.
Page 76
Metsäkarju kohosi ylöspäin sen kynsien ulottuvilta puuhun, ja ilkkuvat kasvot nauroivat Numalle vasten naamaa.
Page 105
tästä erityisestä huoneesta, riitti tekemään Tarzanin halun kolminkertaiseksi; ja vaikka kiljahdus yhä toistui, painoi hän olkapäätänsä ovea vasten, kunnes se hänen jättiläisvoimansa sysäyksestä lensi auki naristen puisilla saranoilla.
Page 114
Neiti Strong ja hänen äitinsä olivat hyvin uljaita huolimatta petojen hyökkäysten pelon tuottamasta jännityksestä.
Page 118
Ainakin oli syytä ottaa asiasta selko, ja niin hän päätti tehdäkin.
Page 119
Sementtiportaat olivat vaihtuneet graniittiaskelmiksi.
Page 122
Hän houraili melkein lakkaamatta.
Page 129
" "Niin", vastasi hän; "en olisi voinut rakastaa Jane Porteria enemmän, vaikka hän olisi ollut oma sisareni".