The Outlaw of Torn

By Edgar Rice Burroughs

Page 27

was clothed in a rough under tunic of wool, stained red,
over which he wore a short leathern jerkin, while his doublet was also
of leather, a soft and finely tanned piece of undressed doeskin. His
long hose, fitting his shapely legs as closely as another layer of skin,
were of the same red wool as his tunic, while his strong leather sandals
were cross-gartered halfway to his knees with narrow bands of leather.

A leathern girdle about his waist supported a sword and a dagger and a
round skull cap of the same material, to which was fastened a falcon's
wing, completed his picturesque and becoming costume.

"Your son?" he asked, turning to the old man.

"Yes," was the growling response.

"He favors you but little, old fellow, except in his cursed French
accent.

"'S blood, Beauchamp," he continued, turning to one of his companions,
"an' were he set down in court, I wager our gracious Queen would he hard
put to it to tell him from the young Prince Edward. Dids't ever see so
strange a likeness?"

"Now that you speak of it, My Lord, I see it plainly. It is indeed a
marvel," answered Beauchamp.

Had they glanced at the old man during this colloquy, they would have
seen a blanched face, drawn with inward fear and rage.

Presently the oldest member of the party of three knights spoke in a
grave quiet tone.

"And how old might you be, my son?" he asked the boy.

"I do not know."

"And your name?"

"I do not know what you mean. I have no name. My father calls me son and
no other ever before addressed me."

At this juncture, the old man arose and left the room, saving he would
fetch more food from the kitchen, but he turned immediately he had
passed the doorway and listened from without.

"The lad appears about fifteen," said Paul of Merely, lowering his
voice, "and so would be the little lost Prince Richard, if he lives.
This one does not know his name, or his age, yet he looks enough like
Prince Edward to be his twin."

"Come, my son," he continued aloud, "open your jerkin and let us have a
look at your left breast, we shall read a true answer there."

"Are you Englishmen?" asked the boy without making a move to comply with
their demand.

"That we be, my son," said Beauchamp.

"Then it were better that I die than do your bidding, for all Englishmen
are pigs and I loathe them as becomes a gentleman of France. I do not
uncover my body to the eyes of swine."

The

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 5
Heidän laukkunsa ja kirstunsa oli avattu ja vaatteet heitelty pitkin tätä pikku kammiota, vieläpä heidän vuoteensakin oli revitty palasiksi.
Page 6
He jäivät makaamaan taistelevien välille.
Page 11
Loistavanväriset linnut ja pikku apinat olivat piankin tottuneet uusiin naapureihinsa.
Page 14
NELJÄS LUKU Apinat Metsässä jonkun matkan päässä rannikolta riehui vanha Kertshak, apinakuningas, kansansa kesken vihan vimmassa.
Page 20
Hän punastui verratessaan sitä toisen kauniisiin, leveihin sieraimiin.
Page 24
Toisessa kädessään hän yhä piteli isänsä majasta saatua puukkoa, silloin poika sattumalta käänsi puukonterän sen karvaista rintaa kohden.
Page 26
SEITSEMÄS LUKU Tiedon valo Pitkän ajan kuluttua, joka tuntui pikku potilaasta kokonaiselta iankaikkisuudelta, hän taas kykeni kävelemään, ja tästä alkaen hän tointui nopeasti, niin että jo toisena kuukautena oli yhtä vahva ja ripeä kuin ennenkin.
Page 28
Tosin häntä pidettiin heihin kuuluvana, mutta kuitenkin myönnettiin, että siinä oli eroa.
Page 30
Korkealle hypähtäen hän sai kiinni.
Page 38
Horta pyörähti ympäri hyökätäkseen jälleen vihollisensa kimppuun.
Page 42
Lattialla oli useita ihmiskalloja.
Page 54
Heidän silmiään kohtaava näky saattoi vanhan viisaan Mbongankin vapisemaan, sillä sieltä lennähti Mirandon ruumis kumahtaen maahan heidän jalkojensa eteen.
Page 62
Valkoinen neito taas ei itkenyt eikä valittanut, mutta sisäisesti häntä raastoivat pelko ja pahat aavistukset.
Page 76
pitää, ajatteli hän.
Page 91
Kuinka toisenlaiselta nyt tuntui, kun Tarzan oli hänet jättänyt! Muutamia minuutteja, jotka hänestä olivat tuntien pituisia, hän istui peloissaan hermot jännittyneinä, odottaen hiipivän pedon hyökkäystä, joka tekisi lopun hänen levottomuudestaan.
Page 96
Luutnantti D'Arnot kulki etunenässä jokseenkin reippain askelin, sillä polku oli verrattain leveä ja mukava.
Page 98
Kahakasta hän ei välittänyt sen enempää, sillä hän arveli sen piankin loppuvan.
Page 108
Iäksi hän jättäisi hautomansa toiveet löytää oma rotunsa ja päästä ihmiseksi ihmisten joukkoon.
Page 115
Luoti oli hipaissut päätä ja viiltänyt pahan ihovamman, mutta hän ei nähnyt mitään luunmurtumaa.
Page 126
"Kuka teidät laski sisään?" kysyi professori.