The Outlaw of Torn

By Edgar Rice Burroughs

Page 12

not end for
over twenty years; but the first fruits of it turned the hearts of the
court to stone, for there beside the open postern gate lay the dead
bodies of Lady Maud and a certain officer of the Guards, but nowhere
was there a sign or trace of Prince Richard, second son of Henry III of
England, and at that time the youngest prince of the realm.

It was two days before the absence of De Vac was noted, and then it was
that one of the lords in waiting to the King reminded his majesty of
the episode of the fencing bout, and a motive for the abduction of the
King's little son became apparent.

An edict was issued requiring the examination of every child in England,
for on the left breast of the little Prince was a birthmark which
closely resembled a lily and, when after a year no child was found
bearing such a mark and no trace of De Vac uncovered, the search was
carried into France, nor was it ever wholly relinquished at any time for
more than twenty years.

The first theory, of assassination, was quickly abandoned when it was
subjected to the light of reason, for it was evident that an assassin
could have dispatched the little Prince at the same time that he killed
the Lady Maud and her lover, had such been his desire.

The most eager factor in the search for Prince Richard was Simon de
Montfort, Earl of Leicester, whose affection for his royal nephew had
always been so marked as to have been commented upon by the members of
the King's household.

Thus for a time the rupture between De Montfort and his king was
healed, and although the great nobleman was divested of his authority in
Gascony, he suffered little further oppression at the hands of his royal
master.




CHAPTER IV

As De Vac drew his sword from the heart of the Lady Maud, he winced,
for, merciless though he was, he had shrunk from this cruel task. Too
far he had gone, however, to back down now, and, had he left the Lady
Maud alive, the whole of the palace guard and all the city of London
would have been on his heels in ten minutes; there would have been no
escape.

The little Prince was now so terrified that he could but tremble and
whimper in his fright. So fearful was he of the terrible De Vac that a
threat of death easily stilled his tongue, and so the grim, old man led
him to the boat hidden deep in the

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 2
Seuraavassa tuokiossa hän olisi sievästi siirtynyt kapteenin ohitse, eikä tätä merkillistä kertomusta olisi ikinä kirjoitettu.
Page 7
astunut viittäkään askelta.
Page 11
Yöksi he aina laittoivat matkakirstut oven eteen, joten he jo silloin tunsivat olonsa melko turvalliseksi ja nukkuivat mukavasti.
Page 12
"Kyllä minä selviän tästä kirveelläni.
Page 21
Paljon riippui ruuan saannista, ilmoista ja siitä, oliko lähellä vaarallisia eläimiä.
Page 33
Notkeat lihakset pullistuneina välkkyvän taljan alla, täyteläisenä ja kiiltävänä tuli Sabor, naarasleijona.
Page 39
Ainoa, mikä pidätti Tarzania, oli se, että hän halusi saada selville mustan soturin päämäärän, ja pian odotus saikin palkintonsa, sillä äkkiä heidän eteensä avautui laaja aukea paikka, jonka toisella sivulla oli monta merkillistä pesää.
Page 42
Hän kokosi nuolia niin paljon kuin jaksoi kantaa kainalossaan, potkaisi kiehuvan padan nurin ja katosi puun lehvien peittoon samassa hetkessä, kun ensimmäinen palaavista asukkaista astui esille aitauksen portista.
Page 54
Mutta ihmeellisintä kaikesta oli, että joukko hänen kaltaisiaan valkoisia miehiä liikkui rannan ja hänen majansa väliä.
Page 57
"Mutta, isä", huusi tyttö, "ethän sinä ole siitä vielä mitään sanonut".
Page 59
NELJÄSTOISTA LUKU Viidakon vallassa Kun Clayton oli kadonnut viidakkoon, alkoivat merimiehet -- _Arrow_-laivan kapinoitsijat -- neuvotella, mihin toimenpiteisiin oli lähinnä ryhdyttävä.
Page 70
Huomatessaan herra Philanderin viittaavan johonkin takanaan olevaan hän kääntyi ja näki edessään liikkumatonna seisovan jättiläisen, joka oli ihan alasti, ellei oteta lukuun lannevaatetta ja.
Page 76
Hän otti sen käteensä ja koetti käsitellä sitä samoin kuin oli nähnyt merimiesten tekevän.
Page 92
Sitten he taas istuivat rummun reunalle ja koettivat puhella merkkikieltä.
Page 93
Hän ei voinut käsittää sen sisällä olevien muotokuvien merkitystä, mutta näki vieressään istuvan nuoren olennon ilmeessä vilkasta mielenkiintoa.
Page 101
Minä tiedän, että hän on kelpo mies.
Page 103
Kahdeksassa niistä makasivat vaikeammin haavoittuneet, kahdessa kannettiin kuollutta.
Page 105
Hän oli pahoillaan, että ollenkaan oli nähnyt metsäläisen -- eipä, hyvillään hän siitä oli.
Page 120
Minun pitäisi kai silloinkin sanoa vain: 'Hyvää huomenta, monsieur Numa, kuinka madame Numa jaksaa?' Niinkö?" "Odottakaa ainakin, kunnes mustat meitä ahdistavat", vastasi D'Arnot.
Page 135
Eikä se ainakaan voi tehdä pahempaa kuin jättää sen edelleenkin salaperäisyyden verhoon.