The Oakdale Affair

By Edgar Rice Burroughs

Page 58

'n' he had a string o' things
thet I don't know jest what you call 'em; but they looked like they
was made outen the inside o' clam shells only they was all round like
marbles."

Detective Burton raised his eyebrows. "Miss Prim's pearl necklace," he
commented to the man at his side. The other nodded. "Don't punish your
son, Mrs. Case," he said to the woman. "I believe he has discovered a
great deal that will help us in locating the man we want. Of course I am
interested principally in finding Miss Prim--her father has engaged me
for that purpose; but I think the arrest of the perpetrators of any of
last night's crimes will put us well along on the trail of the missing
young lady, as it is almost a foregone conclusion that there is a
connection between her disappearance and some of the occurrences which
have so excited Oakdale. I do not mean that she was a party to any
criminal act; but it is more than possible that she was abducted by the
same men who later committed the other crimes."

The Cases hung open-mouthed upon his words, while his companions
wondered at the loquaciousness of this ordinarily close-mouthed man,
who, as a matter of fact, was but attempting to win the confidence of
the boy on the chance that even now he had not told all that he knew;
but Willie had told all.

Finding, after a few minutes further conversation, that he could glean
no additional information the detective returned to his car and drove
west toward Millsville on the assumption that the fugitives would seek
escape by the railway running through that village. Only thus could he
account for their turning off the main pike. The latter was now well
guarded all the way to Payson; while the Millsville road was still open.

No sooner had he departed than Willie Case disappeared, nor did he
answer at noon to the repeated ringing of the big, farm dinner bell.

Half way between the Case farm and Millsville detective Burton saw, far
ahead along the road, two figures scale a fence and disappear behind
the fringing blackberry bushes which grew in tangled profusion on either
side. When they came abreast of the spot he ordered the driver to stop;
but though he scanned the open field carefully he saw no sign of living
thing.

"There are two men hiding behind those bushes," he said to his
companions in a low whisper. "One of you walk ahead about fifty yards
and the other go back the same distance and then climb

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 1
Hän koetti mielihyvän tuntein ajatella paluutaan viidakkoon, jossa oli syntynyt ja poikavuotensa viettänyt -- julmaan, villiin viidakkoon, jossa hän oli kuluttanut kaksikymmentä kahdestakolmatta ikävuodestaan.
Page 3
"Jätämmekö heidät kapteenin haltuun?" "Emme, hyvä ystävä", riensi kreivi vastaamaan.
Page 9
Hän muisti,.
Page 10
" "Minulle, madame, on jo runsaana palkkana se tieto, että olen tehnyt palveluksen kreivi de Couden puolisolle.
Page 21
Katselin kummastellen, kuinka helposti te käsittelitte Nikolasta ja Paulvitshia hytissäni sinä iltana.
Page 31
Kukaan ei puhunut, ennenkuin de Coude oli lukenut saamansa asiakirjan, jolloin hän vilkaisi Tarzaniin ja sanoi: "Te olette hyvin urhea ja ritarillinen mies.
Page 39
Uninen isäntä ei millään muotoa tahtonut suostua panemaan toimeen Kadur ben Sadenin etsimistä ennen aamua, mutta kultaraha antoi asialle toisen suunnan, niin että palvelija tuokiota myöhemmin lähti kiertämään pienemmissä hotelleissa eli karavaanimajoissa, joihin alkuasukkaat yöpyivät ja joissa erämaan sheikin saattoi otaksua löytävän mieluistaan seuraa.
Page 45
Jos osoitatte kirjeenne minulle laivaan, tulevat ne kyllä lopuksi perille.
Page 46
"Te havaitsette pian, että leijonanajo on kiihoittavampaa kuin gasellien ampuminen", huomautti kapteeni Gerard, "ja vaarallisempaa myös".
Page 53
Tarzan pysyi kämmenen leveyden taempana tytön hartioista, jotta tämä voisi määrätä nopeuden ja siten välttää väsymistä.
Page 59
"Te lähditte Bu Saadasta aikaisin?" kysyi upseeri.
Page 66
Aavistukseni eivät sittekään olleet joutavia.
Page 67
Oli kuin hän valvoessaan tai nukkuessaan yhäti näkisi tumman ruumiin nopeasti ja äänettömästi putoavan kylmään, julmaan mereen.
Page 71
C.
Page 74
Meri oli tyyni, joten haaksihylky keinui vain vienosti aaltoilevin liikkein, mikä oli tyynnyttävää uimarille, joka ei ollut vuorokauteen nukkunut.
Page 83
Toinen näistä ei hievahtanut paikaltaankaan, missä seisoi, kun keihästuisku siihen iski, sillä kaksi tarkoin tähdättyä oli lävistänyt sydämen, ja se tupertui polvilleen ja kierähti maahan sätkimättä.
Page 87
Kuului äkillinen napsaus, kun ruskeat sormet päästivät otteensa, ja mitään hiiskahtamatta tuupertui rosvoretkeilijä kasvoilleen puisen nuolen lävistettyä hänen sydämensä ja riippuessa jalan verran ulkona hänen mustasta rinnastaan.
Page 106
He piirittivät hänet verkalleen, ja tanssiessaan he muistuttivat kömpelöä, hölköttävää karhujoukkoa.
Page 111
Ja niin La opasti hänet mutkikkaiden, hämäräin käytäväin kautta, kunnes he vihdoin saapuivat pieneen huoneeseen, johon tuli hiukan valoa katon kiviristikosta.
Page 129
.