The Oakdale Affair

By Edgar Rice Burroughs

Page 43

a look of
defiance, not unmixed with pleading, at Bridge.

"He's a bad one," interjected Dopey Charlie, a glint of cunning in his
ordinarily glassy eyes. "He flashes a couple o' mitsful of sparklers,
chesty-like, and allows as how he's a regular burglar. Then he pulls
a gun on me, as wasn't doin' nothin' to him, and 'most croaks me. It's
even money that if anyone's been croaked in Oakdale last night they
won't have to look far for the guy that done it. Least-wise they won't
have to look far if he doesn't come across," and Dopey Charlie looked
meaningly and steadily at the side pockets of The Oskaloosa Kid.

"I think," said Bridge, after a moment of general silence, "that you
two crooks had better beat it. Do you get me?" and he looked from Dopey
Charlie to The General and back again.

"We don't go," said Dopey Charlie, belligerently, "until we gets half
the Kid's swag."

"You go now," said Bridge, "without anybody's swag," and he drew the
boy's automatic from his side pocket. "You go now and you go quick--beat
it!"

The two rose and shuffled toward the door. "We'll get you, you colledge
Lizzy," threatened Dopey Charlie, "an' we'll get that phoney punk, too."

"'And speed the parting guest,'" quoted Bridge, firing a shot that
splintered the floor at the crook's feet. When the two hoboes had
departed the others huddled again close to the stove until Bridge
suggested that he and The Oskaloosa Kid retire to another room while the
girl removed and dried her clothing; but she insisted that it was
not wet enough to matter since she had been covered by a robe in the
automobile until just a moment before she had been hurled out.

"Then, after you are warmed up," said Bridge, "you can step into this
other room while the kid and I strip and dry our things, for there's no
question but that we are wet enough."

At the suggestion the kid started for the door. "Oh, no," he insisted;
"it isn't worth while. I am almost dry now, and as soon as we get out on
the road I'll be all right. I--I--I like wet clothes," he ended, lamely.

Bridge looked at him questioningly; but did not urge the matter. "Very
well," he said; "you probably know what you like; but as for me, I'm
going to pull off every rag and get good and dry."

The girl had already quitted the room and now The Kid turned and
followed her. Bridge shook his head. "I'll bet the little beggar never
was away from his

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 1
Niinpä hän ei tuntenutkaan suurta nautintoa ajatellessaan sitä tulevaisuutta, jonka oli itselleen suunnitellut.
Page 5
Tarzan huomasi, että tämä oli rikkaasti puettu ja solakasta siromuotoisesta vartalostaan päättäen vielä nuori; mutta harson takaa ei voinut eroittaa hänen piirteitään.
Page 9
"Painakaahan nappia tuossa", jatkoi apinamies; "kutsumme tänne jonkun laivan päällystöstä -- tämä asia on mennyt aivan liian pitkälle.
Page 12
Kenties he eivät enää elä monta vuotta.
Page 17
Se selittänee hänen käyttäytymisensä teitä kohtaan viime yönä.
Page 19
"Olen hyvin iloinen tulostanne", sanoi hän.
Page 40
"Siitä ei epäilystä", vastasi apinamies.
Page 42
Mutta vaikka Tarzan ei voinut sitä heille selittää, viittoivat hänen velvollisuutensa erikoisen vakavina viime päiväin tapausten jälkeen, joten hän ei saattanut hetkeksikään ajatella toimensa jättämistä.
Page 45
Jos osoitatte kirjeenne minulle laivaan, tulevat ne kyllä lopuksi perille.
Page 49
Puun alta hiukan sivultapäin he keksivät leijonan raadon.
Page 63
" "Menetättekö hänet!" huudahti Tarzan.
Page 67
"En voi sanoa, että se oli ihmisruumis -- mitään huutoa ei kuulunut.
Page 73
"No niin?" virkkoi kapteeni, kun perämies epäröitsi.
Page 80
Vihdoin, siihen aikaan kun.
Page 88
Se oli Apinain Tarzan, joka leijaili heidän päittensä päällä kuin tuonen varjo.
Page 102
Mutta mistään, mikäli he voivat nähdä, ei ollut enempää kuin kymmenen tai kaksikymmentä jalkaa ylempää muurikerrosta riutunut.
Page 106
Minuuttia, paria myöhemmin veti tyttö veitsen vyöltään ja kumartuen Tarzanin ylitse katkoi siteet hänen sääristään.
Page 110
Se.
Page 123
Suojassa lepäävä mies alkoi uudestaan houria, ja päät hävisivät jälleen yhtä kiireesti kuin olivat ilmestyneetkin.
Page 128
"Vaiti!" huudahti hän.