The Oakdale Affair

By Edgar Rice Burroughs

Page 22

encircled his shoulder,
though at first he had been inclined to draw away in some confusion.

Talking together the two moved on along the dark road. The storm had
settled now into a steady rain with infrequent flashes of lightning and
peals of thunder. There had been no further indications of pursuit; but
Bridge argued that The Sky Pilot, being wise with the wisdom of the owl
and cunning with the cunning of the fox, would doubtless surmise that a
fugitive would take to the first road leading away from the main artery,
and that even though they heard nothing it would be safe to assume that
the gang was still upon the boy's trail. "And it's a bad bunch, too,"
he continued. "I've known them all for years. The Sky Pilot has the
reputation of never countenancing a murder; but that is because he is a
sly one. His gang kills; but when they kill under The Sky Pilot they
do it so cleverly that no trace of the crime remains. Their victim
disappears--that is all."

The boy trembled. "You won't let them get me?" he pleaded, pressing
closer to the man. The only response was a pressure of the arm about the
shoulders of The Oskaloosa Kid.

Over a low hill they followed the muddy road and down into a dark and
gloomy ravine. In a little open space to the right of the road a flash
of lightning revealed the outlines of a building a hundred yards from
the rickety and decaying fence which bordered the Squibbs' farm and
separated it from the road.

"Here we are!" cried Bridge, "and spooks or no spooks we'll find a
dry spot in that old ruin. There was a stove there last year and it's
doubtless there yet. A good fire to dry our clothes and warm us up
will fit us for a bully good sleep, and I'll wager a silk hat that The
Oskaloosa Kid is a mighty sleepy kid, eh?"

The boy admitted the allegation and the two turned in through the
gateway, stepping over the fallen gate and moving through knee high
weeds toward the forbidding structure in the distance. A clump of trees
surrounded the house, their shade adding to the almost utter blackness
of the night.

The two had reached the verandah when Bridge, turning, saw a brilliant
light flaring through the night above the crest of the hill they had
just topped in their descent into the ravine, or, to be more explicit,
the small valley, where stood the crumbling house of Squibbs. The purr
of a rapidly moving motor

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 6
Hän puhui ensimmäiseksi.
Page 7
En tee sinulle pahaa enkä astu hyttiisi; mutta enhän voi kirkua sanottavaani oven lävitse.
Page 14
Nainen seisoi vielä samassa paikassa käin Tarzanin sisälle astuessa, mutta kuluneiden muutaman minuutin aikana olivat hänen kasvonsa useankin kerran vaihtaneet ilmettä.
Page 15
Kadulle jäänyt konstaapeli vannoi, ettei kukaan ollut hypännyt ikkunasta eikä lähtenyt rakennuksesta sillä välin kun toiset olivat käyneet sisällä.
Page 30
Sitten herra Flaubert nyökkäsi D'Arnotille, ja kumpikin sovitti päämiehensä asentoon.
Page 47
Tarzan aprikoi, olisiko Gernois ilmoittanut arabialaisille matkan suunnan.
Page 61
Hyvinkin viisi minuuttia kului ennenkuin he olivat asettuneet istuimilleen, ja vasta silloin havaitsi Clayton, että Tarzan ei ollut heidän joukossaan.
Page 68
"Toivoakseni voimme jatkaa tuttavuuttamme", sanoi hän.
Page 71
"Näytähän minulle kuva.
Page 80
Viikkokausia eleli Tarzan uusien villien ystäviensä keskuudessa metsästellen ravinnokseen puhveleita, antilooppeja ja seebroja sekä elefantteja norsunluun vuoksi.
Page 81
"Waziri, päällikkömme, oli siellä", vastasi Busuli.
Page 85
" Tarzan riensi siis puihin ja hävisi kylän suuntaan.
Page 91
Varovaisesti hän hiipi takaisin sitä kohti, kunnes havaitsi, että se oli vain ihminen.
Page 93
He haastelivat keskenään hiljaa kuiskaillen, ja sitten kääntyi eräs joukosta viidakkoon päin huutaen kuuluvasti vastaan äänelle, joka lehviköstä oli heitä puhutellut.
Page 122
Toivon ainoastaan meidän molempain kerta kaikkiaan käsittävän, että minä en koskaan mene kanssasi naimisiin.
Page 126
Hän metsästi niiden kanssa niinkuin entisinä aikoina, ja kun ne huomasivat, että hän heitä itseänsä älykkäämpänä opasti aina parhaille ruokapaikoille ja että hän ovelasti heitetyllä köydellään pyydysti herkullista riistaa, jollaista he harvoin tai eivät koskaan olleet maistaneet, alkoivat he jälleen katsella häntä niinkuin olivat katselleet ennenvanhaan, sittenkun hän oli tullut heidän kuninkaakseen.
Page 130
Kukaan ei olisi tätä likaista, kovin laihtunutta, yhdellä ainoalla, pienistä turkisnahoista tehdyllä vaatekappaleella verhottua olentoa tuntenut moitteettomaksi monsieur Thuraniksi, jonka seurue oli viimeksi nähnyt _Lady Alicen_ kannella.
Page 133
Veitsi oli varmaankin jo miltei putoamaisillaan; mutta samalla, kun hän näitä mietti, hän juoksi nopeasti ylipapittaren ääntä kohti.
Page 139
Kun hän hetkistä myöhemmin tunsi Tarzanin, oli heidän vaikea saada hänet uskomaan, että murhe ei ollut järkyttänyt hänen järkeänsä, sillä samoin kuin muutkin seurueen jäsenet hän oli ollut niin täysin varma apinamiehen kuolemasta, että oli varsin pulmallista sovittaa se varmuus yhteen Janen "metsänjumalan" ilmielävyyden kanssa.
Page 140
Nämä olivat menneet aikaisin aamupuolella etsimään tuoretta ruokaa eivätkä olleet vielä palanneet.