The Oakdale Affair

By Edgar Rice Burroughs

Page 20

roads here? I was looking for
this fork and came near passing it in the dark. It was a year ago since
I came this way; but I recall a deserted house about a mile up the dirt
road. It will shelter us from the inclemencies of the weather."

"Oh!" cried the youth. "Now I know where I am. In the dark and the storm
and after all that has happened to me tonight nothing seemed natural.
It was just as though I was in some strange land; but I know now. Yes,
there is a deserted house a little less than a mile from here; but you
wouldn't want to stop there at night. They tell some frightful stories
about it. It hasn't been occupied for over twenty years--not since the
Squibbs were found murdered there--the father, mother, three sons, and
a daughter. They never discovered the murderer, and the house has stood
vacant and the farm unworked almost continuously since. A couple of men
tried working it; but they didn't stay long. A night or so was enough
for them and their families. I remember hearing as a little--er--child
stories of the frightful things that happened there in the house where
the Squibbs were murdered--things that happened after dark when the
lights were out. Oh, I wouldn't even pass that place on a night like
this."

The man smiled. "I slept there alone one rainy night about a year
ago," he said. "I didn't see or hear anything unusual. Such stories are
ridiculous; and even if there was a little truth in them, noises can't
harm you as much as sleeping out in the storm. I'm going to encroach
once more upon the ghostly hospitality of the Squibbs. Better come with
me."

The youth shuddered and drew back. From far behind came faintly the
shout of a man.

"Yes, I'll go," exclaimed the boy. "Let's hurry," and he started off at
a half-run toward the dirt road.

The man followed more slowly. The darkness hid the quizzical expression
of his eyes. He, too, had heard the faint shout far to the rear. He
recalled the boy's "after all that has happened to me tonight," and he
shrewdly guessed that the latter's sudden determination to brave the
horrors of the haunted house was closely connected with the hoarse voice
out of the distance.

When he had finally come abreast of the youth after the latter, his
first panic of flight subsided, had reduced his speed, he spoke to him
in his kindly tones.

"What was it that happened to you to-night?" he asked. "Is someone
following you? You

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 23
Jos hän menisi sinne, viipyisi hän kotoa poissa yli puoliyön.
Page 24
Hetkistä myöhemmin astui Paulvitsh sisälle.
Page 33
Hän kiirehti ateriaansa, jotta sotilaat eivät pääsisi paljoa hänen edelleen, mutta silloin hän sattui vilkaisemaan ovesta, joka vei ruokasalista tarjoiluhuoneeseen.
Page 42
Näinä kahtena päivänä Tarzan oli viettänyt melkein kaiken aikansa Kadur ben Sadenin ja hänen tyttärensä parissa.
Page 44
Tällä kertaa hän aikoo purjehtia Afrikan ympäri.
Page 47
Pienen puron partaalla komensi Gernois miehensä puolipäivälepoon.
Page 64
Että se oli tapahtunut merkillisissä olosuhteissa, siitä hän oli varma.
Page 73
Sitten hän etsi muita veneitä, mutta silmänkantamiin hän ei voinut eroittaa mitään, joka olisi katkaissut vesiaavikon kamalan yksitoikkoisuuden.
Page 75
Kun Tarzan oli tyydyttänyt silmänsä, alkoi hänen vatsansa naukua, -- nälän tuska pakotti ravinnon etsintään.
Page 85
"Ne ovat kaikki aitauksessa", kuiskasi hän.
Page 87
Se oli hidas ja työläs matka, sillä nämä ihmiset eivät olleet orjakahleisiin tottuneet, ja sattui monta viivytystä, kun joku joukosta tuon tuostakin kompastui ja kaatui nykäisten toiset mukaansa.
Page 99
Sitten veti Clayton.
Page 111
Tuossa poloisessa nälän näivetyttämässä olennossa saattoi vieläkin olla elon kipuna.
Page 115
Hän oli päässyt tytön luo, sadan jalan päähän viidakon tiheikköreunasta, kun tyttö hänen olkansa sivuitse näki keltaisenruskean pään ja häijyt keltaiset silmät ruohon taipuessa sivuille ja pedon sujahtaessa, kuono maassa, näkyville.
Page 119
Tunnustellen käsillään apinamies huomasi, että viimemainitut kaiketikin olivat hakatut kallioon, koska ei ollut mitään rakoa liitosta ilmaisemassa.
Page 123
Oli yö.
Page 132
Hän saattoi tuntea naisen äänenkin.
Page 133
" Puhuessaan hän astui papittaren ohi maanalaisten holvien ovea kohti.
Page 135
ennenkuin hurjat pikkumiehet läähättäen saapuivat sen harjalle.
Page 137
" Kun Busuli oli tuonut vettä, pakotti Tarzan muutamia tippoja halkeilleiden ja paisuneiden huulien välitse.