The Oakdale Affair

By Edgar Rice Burroughs

Page 0

THE OAKDALE AFFAIR


By Edgar Rice Burroughs





Chapter One [And only chapter ED.]


The house on the hill showed lights only upon the first floor--in
the spacious reception hall, the dining room, and those more or less
mysterious purlieus thereof from which emanate disagreeable odors and
agreeable foods.

From behind a low bush across the wide lawn a pair of eyes transferred
to an alert brain these simple perceptions from which the brain deduced
with Sherlockian accuracy and Raffleian purpose that the family of the
president of The First National Bank of--Oh, let's call it Oakdale--was
at dinner, that the servants were below stairs and the second floor
deserted.

The owner of the eyes had but recently descended from the quarters of
the chauffeur above the garage which he had entered as a thief in
the night and quitted apparelled in a perfectly good suit of clothes
belonging to the gentlemanly chauffeur and a soft, checked cap which was
now pulled well down over a pair of large brown eyes in which a rather
strained expression might have suggested to an alienist a certain
neophytism which even the stern set of well shaped lips could not
effectually belie.

Apparently this was a youth steeling himself against a natural
repugnance to the dangerous profession he had espoused; and when, a
moment later, he stepped out into the moonlight and crossed the lawn
toward the house, the slender, graceful lines which the ill-fitting
clothes could not entirely conceal carried the conviction of youth if
not of innocence.

The brazen assurance with which the lad crossed the lawn and mounted
the steps to the verandah suggested a familiarity with the habits and
customs of the inmates of the house upon the hill which bespoke long and
careful study of the contemplated job. An old timer could not have moved
with greater confidence. No detail seemed to have escaped his cunning
calculation. Though the door leading from the verandah into the
reception hall swung wide to the balmy airs of late Spring the prowler
passed this blatant invitation to the hospitality of the House of Prim.
It was as though he knew that from his place at the head of the table,
with his back toward the great fire place which is the pride of the
Prim dining hall, Jonas Prim commands a view of the major portion of the
reception hall.

Stooping low the youth passed along the verandah to a window of the
darkened library--a French window which swung open without noise to his
light touch. Stepping within he crossed the room to a door which opened
at the foot of a narrow stairway--a

Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 14
Siinä hän kertoo onnettomat yksityiskohdat niin asiallisesti, että se yhä lisää traagillisuutta, sillä se todistaa pitkällisen surun ja toivottomuuden synnyttämää turtumusta, jota tuskin tämäkään julma isku saattoi enää pahentaa.
Page 15
Nuoret leikkivät ja telmivät puiden ja pensaiden seassa.
Page 18
Vasta lähes vuoden päästä siitä lukien, kun se oli joutunut hänen haltuunsa, se oppi yksikseen kävelemään, ja mitä kiipeämiseen tulee -- voi kuinka taitamaton se oli! Kaala puheli toisinaan vanhempien naaraiden kanssa pikku vesastaan, mutta yksikään heistä ei voinut ymmärtää, kuinka lapsi saattoi olla niin hidas ja kehityksessään takapajulla, ettei tullut omin neuvoin toimeen.
Page 32
Monta täysikuuta sitten, kun hän oli ollut paljon pienempi, hän oli halunnut Saborin, naarasleijonan, tai Numan, urosleijonan, tai Shitan, leopardin, nahkaa peittääkseen karvattoman ruumiinsa, ettei enää olisi inhoittavan Histah-käärmeen kaltainen.
Page 48
Nyt ei enää ollut turvaa linnuilla eikä pedoilla.
Page 57
Ja hän käänsi selkänsä merimiehille ja käveli huolettomasti tiehensä, ikäänkuin todistaakseen olevansa oikeassa.
Page 64
Hämmästys, sokaiseva välähdys ja korvia huumaava pamahdus olivat tosin saaneet sen nopeasti vetäytymään takaisin, mutta vain hetkeksi.
Page 66
Clayton huuteli monta kertaa, mutta kun ei mitään vastausta kuulunut, palasivat he majaan, missä sentään oli turvallisempaa.
Page 72
" "Mutta kuinka selitätte, että nämä esineet ovat joutuneet tänne Afrikan villiin viidakkoon?" "Siihen on vain yksi selitys mahdollinen, neiti Porter", vastasi Clayton.
Page 78
Toinen toisensa jälkeen he sairastuivat ja kuolivat, kunnes.
Page 80
He olivat aikoneet surmata meidätkin, mutta heidän johtajansa, King nimeltään, ei sallinut sitä, ja sitten purjehdittiin pitkin rannikkoa etelään.
Page 83
Näin hän kirjoitti: "Minä olen Apinain Tarzan.
Page 89
Ei yksikään elävistä ollut tajuissaan ranskalaisten matruusien tullessa _Arrowin_ kannelle.
Page 107
D'Arnot kirjoitti ensin: "Kuinka voin palkita teille kaiken sen, mitä olette tehnyt hyväkseni?" Ja Tarzan vastasi: "Opettakaa minulle ihmisten kieltä".
Page 108
Hänen teki mieli lähteä tiehensä kauas viidakkoon ja taas liittyä heimoonsa.
Page 109
Tarzania ei näkynyt missään.
Page 111
"Siihen mielipiteeseen en voi yhtyä", sanoi herra Philander.
Page 113
" "Mutta kuka sen on voinut viedä?" toisti professori Porter.
Page 130
Mutta niiden parinkymmenen minuutin aikana, jotka hän tarvitsi ehtiäkseen tielle, oli tuli jo katkaissut häneltä paluun, kuten äsken oli estänyt häntä menemästä eteenpäin.
Page 134
" "On kuin onkin.