The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 94

tigress upon the youth.

"Quick!" she cried. "Tell them to go back--that I shall kill you if they
come closer."

The boy shrank back in terror before the fiery eyes and menacing
attitude of the white girl, and then with the terror that animated him
ringing plainly in his voice he screamed to his henchmen to halt.

Relieved for a moment at least from immediate danger Barbara Harding
turned her attention toward the two unconscious men at her feet. From
appearances it seemed that either might breathe his last at any moment,
and as she looked at Theriere a wave of compassion swept over her, and
the tears welled to her eyes; yet it was to the mucker that she first
ministered--why, she could not for the life of her have explained.

She dashed cold water from the spring upon his face. She bathed his
wrists, and washed his wounds, tearing strips from her skirt to bandage
the horrid gash upon his breast in an effort to stanch the flow of
lifeblood that welled forth with the man's every breath.

And at last she was rewarded by seeing the flow of blood quelled and
signs of returning consciousness appear. The mucker opened his eyes.
Close above him bent the radiant vision of Barbara Harding's face. Upon
his fevered forehead he felt the soothing strokes of her cool, soft
hand. He closed his eyes again to battle with the effeminate realization
that he enjoyed this strange, new sensation--the sensation of being
ministered to by a gentle woman--and, perish the thought, by a
gentlewoman!

With an effort he raised himself to one elbow, scowling at her.

"Gwan," he said; "I ain't no boob dude. Cut out de mush. Lemme be. Beat
it!"

Hurt, more than she would have cared to admit, Barbara Harding
turned away from her ungrateful and ungracious patient, to repeat
her ministrations to the Frenchman. The mucker read in her expression
something of the wound his words had inflicted, and he lay thinking
upon the matter for some time, watching her deft, white fingers as they
worked over the scarce breathing Theriere.

He saw her wash the blood and dirt from the ghastly wound in the man's
chest, and as he watched he realized what a world of courage it must
require for a woman of her stamp to do gruesome work of this sort. Never
before would such a thought have occurred to him. Neither would he
have cared at all for the pain his recent words to the girl might
have inflicted. Instead he would have felt keen enjoyment of her
discomfiture.

And now another strange new

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 6
"Kuinka kauan sinä olet ollut täällä, Alice?" "Alusta alkaen", vastasi toinen.
Page 10
Niiden avulla lady Alice saattoi nousta uuteen kotiinsa.
Page 13
Seuraavana yönä syntyi tässä aarniometsän laidalla olevassa majassa poika, leopardin kiljuessa oven edustalla ja leijonan päästäessä kumeita kiljahduksia harjanteen takaa.
Page 19
Hän oli lähes kymmenen vanha, ennenkuin hän alkoi huomata, että hänen ja toverien välillä oli suuri ero.
Page 22
Kun hän kerran sai pitkän ruohokäsivartensa silmukkaan kiedotuksi apinatovereitaan, niin miksi ei myös Sabor-leijonaa? Tämä ajatuksen itu oli jo vireillä hänen tietoisessa ja itsetiedottomassa tajunnassaan, kunnes siitä oli tuloksena suurenmoinen urotyö, mutta se tapahtui vasta myöhempinä vuosina.
Page 23
Tänään hän siis meni oikopäätä ovelle, jääden tuntikausiksi tarkastelemaan ja hypistelemään saranoita, ripaa ja salpaa.
Page 41
Aseistettuja miehiä ryntäsi monesta majasta ja juoksi kiivaasti aukion yli kiihtyneen etu vartijan luo.
Page 42
Hän puhui muutamia sanoja kokoontuneille sotilaille, ja heti miehet juoksivat kylän joka haaralle ja tutkivat tarkasti joka majan ja nurkan paaluaidan sisäpuolella.
Page 50
Mutta Tarzania ei viehättänyt hänen kuningasarvonsa, kun hän huomasi, että se supisti hänen yksityistä vapauttansa.
Page 71
" Mutta tuskin olivat sanat päässeet hänen suustaan, kun häneen itseensäkin tartuttiin ja hänenkin kaulansa sidottiin samaan köyteen.
Page 73
Jollei häntä olisi surmattu, niin uskon varmasti, että hän olisi pitänyt meistä huolta ja meille olisi toimitettu kaikkia tarpeita, ennenkuin meidät jätettiin oman onnemme nojaan.
Page 82
Clayton oli lähtenyt sataman suulle tarkkailemaan, näkyisikö ehkä ohikulkevia laivoja.
Page 87
Ja kun pitkä puukko kymmenkunta kertaa upposi syvälle Terkozin sydänvereen ja raskas ruho sitten hengetönnä lojui maassa, heräsi Jane Porterissa eloon alkuaikainen nainen, ja hän riensi kädet ojennettuina alkuaikaisen miehen luo, joka oli taistellut hänen puolestaan ja hänet voittanut omakseen.
Page 94
Hän laskeutui pehmeälle ruohovuoteelle, mutta Tarzan jäi makaamaan oviaukon edustalle.
Page 96
Tie mutkitteli viidakon läpi koilliseen, ja miehet marssivat perätysten.
Page 103
Clayton ja luutnantti Charpentier marssivat viimeisinä.
Page 106
Kuka te olette? Osaatteko tätä kieltä?" D'Arnot tarttui kynään, mutta pysähtyi sitten.
Page 122
Kuinka ihanaa olisikaan kaartaa rannikolle päin ja sitten kiitää etelään, omaa viidakkoa ja majaa kohti.
Page 133
Puristus Canlerin kurkussa hölleni.
Page 134
Kun D'Arnotilta kuulin, mitä se oli ja kuinka paljon se teille merkitsi, palasin viidakkoon sitä noutamaan.