The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 8

pulled it off pretty slick," said Billy.

"What do you mean?" asked the other with a frown.

"Come off," said Billy; "you know what I mean."

"Look here," replied the other coldly. "Don't you forget that I'm mate
of this ship, an' that you want to speak respectful to me if you ain't
lookin' for trouble. My name's MR. Ward, an' when you speak to me say
SIR. Understand?"

Billy scratched his head, and blinked his eyes. He never before had
been spoken to in any such fashion--at least not since he had put on the
avoirdupois of manhood. His head ached horribly and he was sick to his
stomach--frightfully sick. His mind was more upon his physical suffering
than upon what the mate was saying, so that quite a perceptible interval
of time elapsed before the true dimensions of the affront to his dignity
commenced to percolate into the befogged and pain-racked convolutions of
his brain.

The mate thought that his bluster had bluffed the new hand. That was
what he had come below to accomplish. Experience had taught him that an
early lesson in discipline and subordination saved unpleasant encounters
in the future. He also had learned that there is no better time to put
a bluff of this nature across than when the victim is suffering from the
after-effects of whiskey and a drug--mentality, vitality, and courage
are then at their lowest ebb. A brave man often is reduced to the
pitiful condition of a yellow dog when nausea sits astride his stomach.

But the mate was not acquainted with Billy Byrne of Kelly's gang.
Billy's brain was befuddled, so that it took some time for an idea to
wriggle its way through, but his courage was all there, and all to the
good. Billy was a mucker, a hoodlum, a gangster, a thug, a tough. When
he fought, his methods would have brought a flush of shame to the face
of His Satanic Majesty. He had hit oftener from behind than from before.
He had always taken every advantage of size and weight and numbers that
he could call to his assistance. He was an insulter of girls and women.
He was a bar-room brawler, and a saloon-corner loafer. He was all that
was dirty, and mean, and contemptible, and cowardly in the eyes of a
brave man, and yet, notwithstanding all this, Billy Byrne was no coward.
He was what he was because of training and environment. He knew no other
methods; no other code. Whatever the meager ethics of his kind he would
have lived up to them to the

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 24
Hän oli ehtinyt tuskin kymmentä askelta viidakkoa kohden, kun hänen eteensä matalan pensaan varjosta kohosi iso, tumma hahmo.
Page 34
Nopea oli Sabor naarasleijona, ja nopeita olivat Numa ja Shita, mutta Tarzan oli kuin salama.
Page 41
Puiden siimeksessä makaili useita miehiä, ja avoimen paikan äärimmäisellä laidalla hän silloin tällöin näki vilahduksen aseistetuista sotureista, jotka ilmeisesti vartioivat kylää vihollisen äkkiarvaamattomilta hyökkäyksiltä.
Page 45
Tarzan hiipi hänen jäljessään ja näki, että kaikki kylän naiset kiiruhtivat majoihinsa noutamaan patoja ja kattiloita.
Page 48
Pian hän huomasi, että oli aina pantu ruokaa sen puun juurelle, jota hän käytti päästäkseen paaluaidan sisäpuolelle, ja jonkun ajan kuluttua hän alkoi syödä, mitä hyvänsä mustat hänelle tarjosivat.
Page 51
-- Jos tapan hänet, -- ajatteli Tarzan, -- mitä hyötyä minulla siitä on? Eikö heimo siten vain menetä kelpo taistelijaa? Ja jos Terkoz kuolee, ei hän tiedä mitään minun etevämmyydestäni, mutta jos hän saa elää, tulee.
Page 54
Kun Tarzan tuli rannalle, missä hänen majansa sijaitsi, kohtasi hänen silmiään outo näky.
Page 61
Peto mateli vatsallaan hitaasti eteenpäin.
Page 70
" Herra Philander ei ollut liikkunut paikaltaan; hän ei ollut uskaltanut yrittääkään.
Page 74
He olivat niemen pohjoisella rannalla, niin ettei majasta päin voitu heitä nähdä.
Page 76
Hän oli usein itsekseen miettinyt, mihin lamppuja oikeastaan käytettiin.
Page 82
Niiden joukossa oli myös lyijykyniä.
Page 86
Tarzanin täytyi samota useita kilometrejä, ennen kuin hän tavoitti Terkozin, ja kun tämä silloin näki, että pako oli turha, laskeutui hän maahan pienelle avoimelle paikalle otellakseen saaliinsa puolesta tai jollakin tavoin pelastaakseen nahkansa, jos huomaisi, että vastustaja oli häntä väkevämpi.
Page 90
Kun hän silmät ummessa alkoi miettiä tulevaisuuttaan ja vilkkaan mielikuvituksen tuoma pelko taas valtasi hänet, ei hänen tarvinnut muuta kuin avata silmänsä ja katsoa likellä oleviin jaloihin kasvoihin heti rauhoittuakseen.
Page 107
Tarzanille se tietysti oli samantekevää, sillä hän ei osannut erottaa toista kieltä toisesta.
Page 109
Kiitämme teitä siitä, että saimme käyttää majaanne, ja valitamme, ettei meille.
Page 111
Tyttö nauroi.
Page 120
Näin tapasi Apinain Tarzan ensi kerran sivistyksen etuvartion.
Page 130
Kaukana allaan hän näki pensaita ja maata.
Page 135
.