The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 65

a
killing, especially on Barbara's account.

Ward stopped at one of the water casks. He tipped it up, filling a tin
cup with water, took a long drink, set the cup back on top of the cask,
and, turning, retraced his steps to his blanket. Theriere could have
hugged himself. The man had suspected nothing. He merely had been
thirsty and come over for a drink--in another moment he would be fast
asleep once more. Sure enough, before Byrne returned with Miller and
Swenson, Theriere could bear the snores of the first mate.

On the first trip to the cliff top eight men carried heavy burdens,
Divine alone remaining to guard Barbara Harding. The second trip was
made with equal dispatch and safety. No sound or movement came from the
camp of the enemy, other than that of sleeping men. On the second trip
Divine and Theriere each carried a burden up the cliffs, Miller and
Swenson following with Barbara Harding, and as they came Oda Yorimoto
and his samurai slunk back into the shadows that their prey might pass
unobserving.

Theriere had the bulk of the loot hidden in a rocky crevice just beyond
the cliff's summit. Brush torn from the mass of luxuriant tropical
vegetation that covered the ground was strewn over the cache. All had
been accomplished in safety and without detection. The camp beneath them
still lay wrapped in silence.

The march toward the new camp, under the guidance of Divine, was
immediately undertaken. On the return trip after the search for water
Divine had discovered a well-marked trail along the edge of the cliffs
to a point opposite the spring, and another leading from the main trail
directly to the water. In his ignorance he had thought these the runways
of animals, whereas they were the age-old highways of the head-hunters.

Now they presented a comparatively quick and easy approach to the
destination of the mutineers, but so narrow a one as soon to convince
Theriere that it was not feasible for him to move back and forth
along the flank of his column. He had tried it once, but it so greatly
inconvenienced and retarded the heavily laden men that he abandoned the
effort, remaining near the center of the cavalcade until the new camp
was reached.

Here he found a fair-sized space about a clear and plentiful spring of
cold water. Only a few low bushes dotted the grassy clearing which was
almost completely surrounded by dense and impenetrable jungle. The men
had deposited their burdens, and still Theriere stood waiting for the
balance of his party--Miller and Swenson with Barbara Harding.

But

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 0
"Kuinka?" kysyi kreivi kääntyen nuorta puolisoaan kohti.
Page 11
" "Oh", nauroi Tarzan, "älkäämme riidelkö rahoista.
Page 12
Ettekö ollut sitä ajatellut?" Tarzan pudisti päätänsä.
Page 28
Hänen riisuutuessaan D'Arnot kuuli hänen hyräilevan balettilaulua.
Page 33
Oranissa hän vietti päivän samoillen arabialaisen kaupunginosan ahtailla, käyrillä kujilla ja nauttien omituisista nähtävyyksistä.
Page 53
' "Kun siis tuli pimeä, niin minä tulin yksin, ratsastin hevosella ja toin toisen teitä varten.
Page 69
En anna teille vastaustani nyt.
Page 72
Heti hyökkäsivät miehet kannelle, naiset kintereillä.
Page 76
Silloin leijona vasta karjui.
Page 77
Tällä kertaa hän pyydysti jalompaa riistaa -- ihmistä; vaikkakin hän kyllä, jos olisi kysytty hänen omaa mielipidettään, olisi maininnut tusinan verran muita viidakon asukkaita, joita hän piti jaloudessa paljoa etevämpinä kuin metsästämiänsä ihmisiä.
Page 80
Viikkokausia eleli Tarzan uusien villien ystäviensä keskuudessa metsästellen ravinnokseen puhveleita, antilooppeja ja seebroja sekä elefantteja norsunluun vuoksi.
Page 86
" Tuskin he olivat ehtineet rientää pois syvemmälle metsään, kun ensimäiset ryöstöretkeläisistä jo olivat astuneet aukeaman yli ja tunkeutuneet metsään ajamaan heitä takaa.
Page 93
" Tarzan astui esille viidakosta noin kahdentoista askeleen päässä heistä.
Page 99
Isoja hikihelmiä kihosi hänen otsalleen.
Page 108
Ponnistus oli niin tuima, että hän viskautui alttarilta kivilattialle papittaren vastakkaiselle puolelle.
Page 111
"Missä hän on?" kysyi hän.
Page 131
"Koirakset" hän oli apinan kömpelöstä kuvauksesta tuntenut Oparin raunioissa asustaviksi epämuotoisiksi ihmisten irvikuviksi.
Page 132
Oli vain yksi vaihtoehto, oli palattava pitkien tunnelien kautta kalliomöhkäleelle runsaan kilometrin päähän kaupungin muureista ja sitten tultava takaisin aukeaman yli, kuten oli menetelty, kun hän ensi kertaa saapui kaupunkiin waziriensa kanssa.
Page 133
"Sivulle, La!" huusi hän.
Page 135
Häntä puistatti hiukan, sillä hän luuli, että tämä oli joko kuolema tai että veitsi oli tunkeutunut hänen rintaansa ja hän nyt oli kuolonhoureissa.