The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 56

opposite the cleft in the cliffs. Theriere had lashed
a new sheet in position. Now he cut the old one. The sail swung around
until caught in position by the stout line. The mucker threw the helm
hard to starboard. The nose of the brigantine swung quickly toward the
rocks. The sail filled, and an instant later the ship was dashing to
what seemed her inevitable doom.

Skipper Simms, seeing what Theriere had done after it was too late to
prevent it, dashed madly across the deck toward his junior.

"You fool!" he shrieked. "You fool! What are you doing? Driving us
straight for the rocks--murdering the whole lot of us!" and with that
he sprang upon the Frenchman with maniacal fury, bearing him to the deck
beneath him.

Barbara Harding saw the attack of the fear-demented man, but she was
powerless to prevent it. The mucker saw it too, and grinned--he hoped
that it would be a good fight; there was nothing that he enjoyed more.
He was sorry that he could not take a hand in it, but the wheel demanded
all his attention now, so that he was even forced to take his eyes from
the combatants that he might rivet them upon the narrow entrance to the
cove toward which the Halfmoon was now plowing her way at constantly
increasing speed.

The other members of the ship's company, all unmindful of the battle
that at another time would have commanded their undivided attention,
stood with eyes glued upon the wild channel toward which the
brigantine's nose was pointed. They saw now what Skipper Simms had
failed to see--the little cove beyond, and the chance for safety that
the bold stroke offered if it proved successful.

With steady muscles and giant sinews the mucker stood by the
wheel--nursing the erratic wreck as no one might have supposed it was in
him to do. Behind him Barbara Harding watched first Theriere and Simms,
and then Byrne and the swirling waters toward which he was heading the
ship.

Even the strain of the moment did not prevent her from wondering at
the strange contradictions of the burly young ruffian who could at one
moment show such traits of cowardliness and the next rise so coolly to
the highest pinnacles of courage. As she watched him occasionally now
she noted for the first time the leonine contour of his head, and she
was surprised to note that his features were regular and fine, and
then she recalled Billy Mallory and the cowardly kick that she had seen
delivered in the face of the unconscious Theriere--with a little shudder
of

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 5
He aukaisivat sen ja lukivat siitä kömpelöin kirjaimin laaditun ilmoituksen, josta selvästi näkyi, että kirjoittaja oli sellaiseen työhön tottumaton.
Page 22
Nukkuessa tai vaeltaessa, yöllä tai päivällä hän ei koskaan tiennyt, milloin salavihkainen silmukka livahtaisi hänen kaulaansa ja miltei veisi häneltä hengen.
Page 30
Temmaten valtavan nuijan vartavasten kerätystä oksakasasta Kertshak ryntäsi raivokkaasti apinaraadon kimppuun ja antoi sille tuiman iskun, samalla ilkeästi muristen ja korskuen.
Page 45
Sitten se vieri naisten sekaan ja pysähtyi puoliksi teurastetun vangin viereen, jota he valmistelivat juhlaruuaksi.
Page 48
Eikä siinä kaikki.
Page 51
Se merkitsi pelastusta varmasta kuolemasta.
Page 57
"Luulenpa, ettei se vanha nauta tiedä siitä sen enempää kuin mekään", murahti rottanaamainen merimies.
Page 59
Näiden kahden epäkäytännöllisen teoreetikon päähän ei edes juolahtanut huutaa, jotta heidän ystävänsä mahdollisesti kuulisivat.
Page 61
Voi, hyvä Jumala! Kuolla täällä yksin villipedon hampaissa, revittynä ja raadeltuna, tuntea pedon kuumaa hengitystä kasvoillaan, kun valtavat käpälät murskaisivat hänen rintansa! Hetken aikaa oli kaikki hiljaa.
Page 65
Tarzanin herkkä korva oli kuullut sen omituisen äänen, joka syntyi, kun Sabor koetti tunkeutua ristikon läpi, ja niin nopeasti hän laskeutui maahan, että Claytonista tuntui kuin he olisivat suoraa päätä pudonneet viidenkymmenen metrin korkeudesta.
Page 67
Kun Jane Porter oli ollut ampumaisillaan Esmeraldan, oli leijona juuri silloin karjahtanut, ja se pelasti neekerittären hengen, sillä tyttö oli vavahtanut, jolloin revolverin suu kääntyi syrjään ja luoti tunki vahinkoa tekemättä lattiaan.
Page 69
Porter", tarttui puheeseen herra Philander jääkylmästi, "nyt on menty niin pitkälle, että kärsivällisyys olisi rikos, joka on vain verhottu hyveen viittaan.
Page 73
"Katsokaa noita kelvottomia!" huusi hän viitaten _Arrowia_ kohti.
Page 76
Sen hän nosti myös ja pani ruumiin viereen.
Page 79
Sainpa vielä lisäksi tietää, että hän oli lainannut kymmenentuhatta dollaria Robert Canlerilta ja antanut hänelle siitä velkakirjan.
Page 81
-- Uskollinen ystäväsi _Jane Porter_.
Page 94
Vihdoin hän mukautui, naurahti hiukan ja nosti medaljongin huulilleen.
Page 100
" Clayton ei ollut milloinkaan ennen puhutellut häntä ristimänimeltä.
Page 107
Hän tarttui kynään ja kirjoitti: "Missä on Jane Porter?" Ja Tarzan kirjoitti sen alapuolelle: "Seuralaistensa luona Apinain Tarzanin majassa.
Page 130
.