The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 276

girl here with a bunch of Dagos yappin' around."

"You'll be killed," said Price Clark. "You can't never get through."

"Leave it to me," replied Billy. "Just get ready an' open that back door
when I give the word, an' then shut it again in a hurry when I've gone
through."

He led a horse from the side room, and mounted it.

"Open her up, boes!" he shouted, and "S'long everybody!"

Price Clark swung the door open. Billy put spurs to his mount and threw
himself forward flat against the animal's neck. Another moment he was
through and a rattling fusillade of shots proclaimed the fact that his
bold feat had not gone unnoted by the foe.

The little Mexican pony shot like a bolt from a crossbow out across the
level desert. The rattling of carbines only served to add speed to its
frightened feet. Billy sat erect in the saddle, guiding the horse with
his left hand and working his revolver methodically with his right.

At a window behind him Barbara Harding stood breathless and spellbound
until he had disappeared into the gloom of the early morning darkness
to the north, then she turned with a weary sigh and resumed her place
beside the wounded Bridge whose head she bathed with cool water, while
he tossed in the delirium of fever.

The first streaks of daylight were piercing the heavens, the Pesitistas
were rallying for a decisive charge, the hopes of the little band of
besieged were at low ebb when from the west there sounded the pounding
of many hoofs.

"Villa," moaned Westcott Clark, hopelessly. "We're done for now, sure
enough. He must be comin' back from his raid on the border."

In the faint light of dawn they saw a column of horsemen deploy suddenly
into a long, thin line which galloped forward over the flat earth,
coming toward them like a huge, relentless engine of destruction.

The Pesitistas were watching too. They had ceased firing and sat in
their saddles forgetful of their contemplated charge.

The occupants of the ranchhouse were gathered at the small windows.

"What's them?" cried Mason--"them things floating over 'em."

"They're guidons!" exclaimed Price Clark "--the guidons of the United
States cavalry regiment. See 'em! See 'em? God! but don't they look
good?"

There was a wild whoop from the lungs of the advancing cavalrymen.
Pesita's troops answered it with a scattering volley, and a moment later
the Americans were among them in that famous revolver charge which is
now history.

Daylight had come revealing to the watchers in the ranchhouse the
figures of the combatants. In the thick of the fight

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 4
"Älä tee sitä.
Page 14
Ja oliko se ihme? Sillä tuo moitteeton herrasmies, jonka hän huudoillaan oli houkutellut kuoleman ansaan, oli äkkiä muuttunut koston demooniksi.
Page 20
-- Edellinen syy on, että Nikolas Rokoff on minun veljeni.
Page 32
Hän oli suurella riemulla odotellut jälleen näkevänsä rakkaan Afrikansa, mutta nämä sen pohjoiset seudut olivat niin erilaiset kuin hänen troopillinen viidakkokotinsa, että hän kotiinpaluuliikutusta kokeakseen olisi.
Page 44
Hänen ilmeensä oli kiusaantunut ja tuskallinen.
Page 49
Ja villien vuorten villejä olentoja vapisutti tämä uusi peloittava ääni, pysähdyttäen ne saaliinajostaan.
Page 57
" "Epäilemättä", sanoi Tarzan synkästi hymyillen.
Page 59
Mitähän osaa hänen oli näyteltävä Kap-kaupungissa, ihmetteli hän.
Page 62
"Aivan ensi päivinä tapahtuvaa.
Page 79
Neekeri teki rauhaa ja ystävyyttä osoittavan merkin, johon Tarzan samalla tavalla vastasi.
Page 81
" "Ja eivätkö rosvoretkeilijät ole teitä täältä koskaan keksineet?" kysyi Tarzan.
Page 90
Kukaan ei muskettien rätinässä kuullut hänen laukaustansa, mutta jotkut lähellä seisovat näkivät yhden joukostaan äkkiä lyyhistyvän maahan.
Page 92
Tarzan oli liian ovela antautuakseen sellaiseen satimeen, ja niinpä hän melkein heti, kun hänen pyssynsä pamaus oli kajahtanut ja haihtunut ilmaan, oli maassa rientämässä toiselle puulle satakunnan metrin päähän.
Page 94
Busuli puhui ensimmäiseksi: "Vanha Waziri on kuollut, eikä häneltä jäänyt poikaa, ja keskuudessamme on vain yksi, jonka kokemuksesta tiedämme kykeneväksi meitä hyvänä kuninkaana hallitsemaan.
Page 95
Ah, jos Olga de Coude vain olisi hänet nähnyt, olisikohan hän tuntenut sitä ennen moitteettomasti puettua, tyyntä nuorta miestä, jonka säännöllisesti muodostuneet kasvot ja mallikelpoinen käytös oli niin kiehtonut hänet vain jokunen kuukausi sitten? Entä Jane Porter sitten! Olisikohan hän vielä rakastanut tätä villiä soturipäällikköä, joka tanssi alastomana sivistymättömien alamaistensa joukossa? Ja D'Arnot! Olisiko D'Arnot voinut uskoa, että tämä oli sama mies, jolle hän oli hankkinut pääsyn puoleentusinaan Pariisin valiokerhoista? Mitä olisivat hänen pääritoverinsa Englannin parlamentin ylähuoneessa sanoneet, jos joku olisi osoittanut tätä barbaarisessa päähineessään ja metallihelyissään tanssivaa nuorta jättiläistä ja sanonut: "Tuossa, _mylords_, on John Clayton, loordi Greystoke"? Ja näin Apinain Tarzan tuli todellakin ihmisten kuninkaaksi.
Page 97
"? "Miksikä ei?" mörisi Wilson.
Page 105
Keskeltä näkyi täplänen sinistä taivasta ja yhdeltä suunnalta hän saattoi jostakin aukosta eroittaa vihreitä lehviä, mutta olivatko ne temppelin sisä- vai ulkopuolella, sitä hän ei tiennyt.
Page 111
Tule! Pian ne etsivät minua täältä, ja jos tapaavat meidät yhdessä, niin olemme molemmat hukassa, -- ne tappavat minut, jos luulevat, että olen ollut jumalalleni uskoton.
Page 123
Nuotion syrjällä kiehui pata, ja siitä joku noista olennoista silloin tällöin veti lihankappaleen teroitetulla kepillä.
Page 131
Ne kohtelisivat häntä inhimillisesti -- siitä hän nyt oli aivan varma.