The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 262

Side was a tear?

The afternoon waned and night came, but it brought to Billy Byrne
neither renewed attack nor succor. The bullet which had dropped him
momentarily had but creased his forehead. Aside from the fact that he
was blood covered from the wound it had inconvenienced him in no way,
and now that darkness had fallen he commenced to plan upon leaving the
shelter.

First he transferred Eddie's ammunition to his own person, and such
valuables and trinkets as he thought "maw" might be glad to have, then
he removed the breechblock from Eddie's carbine and stuck it in his
pocket that the weapon might be valueless to the Indians when they found
it.

"Sorry I can't bury you old man," was Billy's parting comment, as he
climbed over the breastwork and melted into the night.

Billy Byrne moved cautiously through the darkness, and he moved not in
the direction of escape and safety but directly up the canyon in the way
that the village of the Pimans lay.

Soon he heard the sound of voices and shortly after saw the light of
cook fires playing upon bronzed faces and upon the fronts of low huts.
Some women were moaning and wailing. Billy guessed that they mourned for
those whom his bullets had found earlier in the day. In the darkness of
the night, far up among the rough, forbidding mountains it was all very
weird and uncanny.

Billy crept closer to the village. Shelter was abundant. He saw no sign
of sentry and wondered why they should be so lax in the face of almost
certain attack. Then it occurred to him that possibly the firing he and
Eddie had heard earlier in the day far down among the foothills might
have meant the extermination of the Americans from El Orobo.

"Well, I'll be next then," mused Billy, and wormed closer to the huts.
His eyes were on the alert every instant, as were his ears; but no sign
of that which he sought rewarded his keenest observation.

Until midnight he lay in concealment and all that time the mourners
continued their dismal wailing. Then, one by one, they entered their
huts, and silence reigned within the village.

Billy crept closer. He eyed each hut with longing, wondering gaze. Which
could it be? How could he determine? One seemed little more promising
than the others. He had noted those to which Indians had retired. There
were three into which he had seen none go. These, then, should be the
first to undergo his scrutiny.

The night was dark. The moon had not yet risen. Only a

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 2
asianhaarain ketjuun, jonka vihdoin oli määrä päättyä silloin vielä syntymättömän ihmisen merkilliseen kohtaloon, -- niin ihmeelliseen, ettei sen vertaista liene ihmiskunnan historiassa.
Page 10
Kun kaikki oli valmista, oli hän saanut toimeen melko mukavan kammion, jonne hän sitten vei heidän huopapeitteensä ja eräitä keveämpiä matkatavaroita.
Page 13
Tajuihinsa tultuaan Alice katseli kummastellen ympärilleen ja sanoi sitten tyytyväisesti huoahtaen: "Oh, John, kuinka ihanaa on todella olla kotona! Minä näin niin hirveää unta rakkaani, ikäänkuin emme enää olisikaan Lontoossa, vaan jossakin kauheassa paikassa, missä suuret pedot hyökkäilivät kimppuumme.
Page 24
Niin lähellä tämä oli, ettei ollut mitään mahdollisuutta päästä pakoon, ja pikku Tarzan käsitti, että hänen oli nyt taisteltava hengestään, sillä gorillat olivat hänen heimonsa verivihollisia, eikä kummallakaan taholla milloinkaan pyydetty tai annettu armoa.
Page 39
Hän etsi maasta ja puusta, mutta ei niin jälkeäkään näkynyt, ei jousesta, nuolista eikä yöllisestä rosvosta.
Page 41
Nopeasti ja ääneti hän lipui maahan myrkkypadan viereen.
Page 49
Näin ovat aina menetelleet isot ihmisapinat.
Page 56
"Halloo, miehet!" huusi hän.
Page 62
Neekeritär nyyhkytti hillittömästi ja valitteli sitä kovan onnen päivää, joka oli nähnyt hänen lähtevän rakkaasta Marylandista.
Page 71
Eikä kukaan voi ilman tikkuja keittää.
Page 75
"Tarkoitatko, ettet aio ottaa lapiota ja auttaa työssä? Ei kai sinun olkasi niin penteleen kipeä ole", sanoi Tarrant, se merimies, joka ensin oli hänelle puhunut.
Page 83
Kun näette tämän, niin tiedätte, että se kuuluu teille ja että Apinain Tarzan rakastaa teitä.
Page 88
Claytonin kysymykseen, kuinka he olivat tulleet ankkuroineeksi likelle rantaa ja laukaisseeksi kanuunan, selitti kapteeni Dufranne, että he kuukausi sitten olivat saaneet näkyviinsä _Arrowin_, joka jotensakin runsain purjein viiletti lounaaseen, ja kun he olivat antaneet sille pysähdysmerkin, oli se vain lisännyt purjeitaan.
Page 96
Vihdoin hän keksi tytön.
Page 104
?" Hän muisti äkkiä, mitä Clayton oli sanonut metsäläisen mahdollisesta sukulaisuudesta tämän heimon kanssa, eikä voinut saada kamalaa sanaa huuliltaan.
Page 112
" "Minä en moiti sinua vähääkään, Esmeralda", sanoi Clayton, "ja siinä on todellakin perää, mitä sanoit noista yksinäisyyden äänistä.
Page 117
lähdette, niin minä myös.
Page 121
Eläinten välillä, hyvät herrat, on yhtä suuria eroavaisuuksia kuin ihmisten kesken.
Page 122
Tarzan siirtyi rauhallisesti pedon kohdalle, joka ei aavistanut mitään pahaa, ja seurasi sitä ääneti, kunnes jouduttiin pienelle kuutamon valaisemalle aukealle paikalle.
Page 125
"Minä en välitä siitä, mitä apina on uskotellut", sanoi D'Arnot.