The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 260

all right, old man," he whispered. "I know you're lyin' an' so
do you; but it makes me feel better anyway to have you say them things."

Billy felt as one who has been caught stealing from a blind man. The
only adequate reply of which he could think was, "Aw, shucks!"

"Say," said Eddie after a moment's silence, "if you get out o' here an'
ever go back to the States promise me you'll look up maw and paw an'
tell 'em I was comin' home--to stay. Tell 'em I died decent, too, will
you--died like paw was always a-tellin' me my granddad died, fightin'
Injuns 'round Fort Dodge somewheres."

"Sure," said Billy; "I'll tell 'em. Gee! Look who's comin' here," and
as he spoke he flattened himself to the ground just as a bullet pinged
against the rock above his head and the report of a rifle sounded
from up the canyon. "That guy most got me. I'll have to be 'tendin' to
business better'n this."

He drew himself slowly up upon his elbows, his carbine ready in his
hand, and peered through a small aperture between two of the rocks which
composed his breastwork. Then he stuck the muzzle of the weapon through,
took aim and pulled the trigger.

"Didje get him?" asked Eddie.

"Yep," said Billy, and fired again. "Got that one too. Say, they're
tough-lookin' guys; but I guess they won't come so fast next time. Those
two were right in the open, workin' up to us on their bellies. They must
a-thought we was sleepin'."

For an hour Billy neither saw nor heard any sign of the enemy, though
several times he raised his hat above the breastwork upon the muzzle of
his carbine to draw their fire.

It was midafternoon when the sound of distant rifle fire came faintly to
the ears of the two men from somewhere far below them.

"The boys must be comin'," whispered Eddie Shorter hopefully.

For half an hour the firing continued and then silence again fell upon
the mountains. Eddie began to wander mentally. He talked much of Kansas
and his old home, and many times he begged for water.

"Buck up, kid," said Billy; "the boys'll be along in a minute now an'
then we'll get you all the water you want."

But the boys did not come. Billy was standing up now, stretching his
legs, and searching up and down the canyon for Indians. He was wondering
if he could chance making a break for the valley where they stood
some slight chance of meeting with their companions, and even as he
considered

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 5
Olga de Coude muutti puheenaihetta.
Page 6
Tämä on tyhmä maailma, typerä maailma, ja Apinain Tarzan oli hullu, kun hylkäsi metsiensä vapauden ja onnen tänne saapuakseen.
Page 12
Muistakaa, että professori Porter ja herra Philander ovat ainoat ihmiset maailmassa, jotka voivat vannoa isänne ja äitinne luurankojen kanssa hökkelistä löydetyn pienen luurangon olleen ihmisenmuotoisen apinan pennun eikä siis loordi ja lady Greystoken pienokaisen.
Page 15
Lyhyen ottelun aikana Tarzan oli huomannut avoimen ikkunan, sen takana puunrangon tai sähkölennätinpylvään, -- hän ei eroittanut, kumpi se oli.
Page 23
.
Page 25
Hän oli puolisoni.
Page 29
"Luullakseni te nukuitte kuin vauva kaiken yötä", sanoi hän.
Page 36
Ennenkuin ne huomaavat, että te ette enää ole pihassa, ehditte turvallisesti hotelliin.
Page 48
Tuntien siis olonsa jotensakin huolettomaksi hän nukahti, selkä puuta vasten.
Page 58
Kumpikaan ei puhunut.
Page 70
Olet jurotellut ihan matkan alusta asti.
Page 99
Entä te, Spider?" "Minä myöskin", vastasi merimies.
Page 102
Aamullakin sen vaikutukset olivat vielä havaittavina pelokkaissa, vauhkoissa katseissa, joita wazirit alati suuntasivat heidän yläpuolellaan häämöittävään vankkaan ja jylhään rakenteeseen.
Page 104
Vai olisiko sen sisällä aarrevarastojen salaisuus? Oli miten oli, niin juuri se seikka, että tämän aavemaisen paikan kummallisilla, näkymättömillä vartijoilla oli jotakin syytä toivoa hänen pysyvän poissa.
Page 117
"Tämä on kuolleiden kammio.
Page 120
" Kun Tarzan oli kertonut seikkailunsa ja maininnut löytämästään keltaisesta metallista, ei ainoakaan epäröinyt hänen tehtyään suunnitelman, miten palata yöllä tuodakseen täydet kantamukset noita äärettömiä aarteita.
Page 121
Täällä Tarzan ei jatkanutkaan matkaa luoteeseen ja heidän omaan kyläänsä, vaan opasti heidät melkein suoraan länteen, kunnes hän kolmannenneljättä päivän aamuna käski heidän purkaa leirinsä ja palata omaan kyläänsä jättäen kullan siihen, mihin sen olivat edellisenä iltana pinonneet.
Page 130
Tyttö vilkaisi häneen nopeasti.
Page 133
Varovaisesti kiipesi apinamies heikkoa nuoraa pitkin.
Page 139
Kylläpä hän riemastuu teidät molemmat nähdessään!" "Ja kummastuu", lisäsi Tarzan.