The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 256

and then he remounted and rode on
down into the valley, leading Rozales' horse behind him.

It would never do, he knew, to turn the animal loose too soon, since he
would doubtless make his way back to camp, and in doing so would have
to pass Rozales who would catch him. Time was what Bridge wanted--to be
well on his way to Orobo before Pesita should learn of his escape.

Bridge knew nothing of what had happened to Billy, for Pesita had seen
to it that the information was kept from the American. The latter had,
nevertheless, been worrying not a little at the absence of his friend
for he knew that he had taken his liberty and his life in his hands in
riding down to El Orobo among avowed enemies.

Far to his rear Rozales plodded sullenly up the steep trail through the
mountains, revolving in his mind various exquisite tortures he should be
delighted to inflict upon the next gringo who came into his power.




CHAPTER XVI. EDDIE MAKES GOOD

BILLY BYRNE and Eddie Shorter rode steadily in the direction of the
hills. Upon either side and at intervals of a mile or more stretched the
others of their party, occasionally visible; but for the most part not.
Once in the hills the two could no longer see their friends or be seen
by them.

Both Byrne and Eddie felt that chance had placed them upon the right
trail for a well-marked and long-used path wound upward through a canyon
along which they rode. It was an excellent location for an ambush, and
both men breathed more freely when they had passed out of it into more
open country upon a narrow tableland between the first foothills and the
main range of mountains.

Here again was the trail well marked, and when Eddie, looking ahead, saw
that it appeared to lead in the direction of a vivid green spot close to
the base of the gray brown hills he gave an exclamation of assurance.

"We're on the right trail all right, old man," he said. "They's water
there," and he pointed ahead at the green splotch upon the gray. "That's
where they'd be havin' their village. I ain't never been up here so I
ain't familiar with the country. You see we don't run no cattle this
side the river--the Pimans won't let us. They don't care to have no
white men pokin' round in their country; but I'll bet a hat we find a
camp there."

Onward they rode toward the little spot of green. Sometimes it was
in sight and again

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Tiedämme vain, että eräänä kirkkaana toukokuun aamuna 1888 loordi Greystoke ja lady Alice lähtivät Doverista matkalle Afrikkaan.
Page 6
Hänen silmiään kohtaava näky vahvisti hänen pahimmatkin aavistuksensa.
Page 18
Sensijaan Kaala piteli pikku loordi Greystokea rintaansa vasten, ja lapsen pikkuruiset kädet tarttuivat kiinni siinä kasvaviin pitkiin mustiin karvoihin.
Page 28
Hänen itsekasvatuksensa keskeytyi aika-ajoin, mikä johtui hänen heimonsa vaelluksista, mutta vaikkei hän tällöin saanutkaan käsitellä kirjojaan, etsivät hänen toimeliaat aivonsa yhä edelleen mielenkiintoisten ongelmien selityksiä.
Page 29
Rummun ääressä istui kolme vanhaa naarasta, joilla oli kullakin ryhmyinen karahka kädessä.
Page 44
Hän aprikoi hyökkäisivätkö he saaliinsa kimppuun sen ollessa vielä elossa.
Page 45
Kuten edelliselläkin kerralla hän kaatoi myrkkypadan nurin ja kiipesi sitten metsän jättiläisen alimmalle oksalle.
Page 47
tuskin kymmentä askelta, kun se tuupertui kuolleena maahan.
Page 49
Tästä johtui, että hän viipyi yhä kauemman aikaa isänsä viimeisen kodin lähistöllä ja yhä vähemmän heimonsa luona.
Page 52
"Tarzan on suuri.
Page 60
Tarzan oli lähtemäisillään itse heitä hakemaan, mutta samassa hän huomasi notkean, keltaisen olennon, joka varovasti hiipi viidakon halki Claytonia kohti.
Page 62
Kun englantilaiselle vihdoin selvisi, että hän oli vanki, ei hänellä ollut muuta valittavana kuin totella käskijäänsä, ja niin he vaelsivat verkalleen halki viidakon, jossa musta yö kääri heidät vaippaansa, pehmeiden käpälien salavihkainen hiiviskely sekaantui oksien ritinään ja lukemattomat villit huudot tuntuivat tulevan lähemmäksi.
Page 66
"Se oli hirveä huuto!" sanoi.
Page 67
"No no, herra Philander", moitti hän.
Page 71
"No no, herra Philander", moitti professori Porter, "teidän arvollenne ei mitenkään sovi, että alistutte noin häpeälliseen kohteluun.
Page 73
"Ne viheliäiset otukset.
Page 80
Hän on loordi Greystoken ainoa poika, ja kerran hän saa periä loordin arvonimen ja maatilat.
Page 82
Kun muut olivat hajaantuneet, lähtivät Jane Porter ja Esmeralda viidakkoon keräämään hedelmiä ja innoissaan he joutuivat yhä kauemmaksi majan luota.
Page 84
Kauhea aarniometsä vaatii muutenkin tarpeeksi uhreja.
Page 92
Tarzan lähti taas puiden sekaan, ensin osoitettuaan merkeillä, että hän aikoi pian palata, ja Jane Porter ymmärsi eikä ollenkaan pelännyt hänen poissa ollessaan.