The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 240

a sudden
halt. Her entire manner indicated final decision, and determination. A
moment she stood in thought and then ran quickly down the steps and in
the direction of the office. Here she found Eddie dozing at his post.
She did not disturb him. A glance through the window satisfied her that
he was alone with the prisoner. From the office building Barbara passed
on to the corral. A few horses stood within the enclosure, their heads
drooping dejectedly. As she entered they raised their muzzles and
sniffed suspiciously, ears a-cock, and as the girl approached closer
to them they moved warily away, snorting, and passed around her to the
opposite side of the corral. As they moved by her she scrutinized them
and her heart dropped, for Brazos was not among them. He must have been
turned out into the pasture.

She passed over to the bars that closed the opening from the corral into
the pasture and wormed her way between two of them. A hackamore with a
piece of halter rope attached to it hung across the upper bar. Taking it
down she moved off across the pasture in the direction the saddle horses
most often took when liberated from the corral.

If they had not crossed the river she felt that she might find and catch
Brazos, for lumps of sugar and bits of bread had inspired in his equine
soul a wondrous attachment for his temporary mistress.

Down the beaten trail the animals had made to the river the girl
hurried, her eyes penetrating the darkness ahead and to either hand for
the looming bulks that would be the horses she sought, and among which
she might hope to discover the gentle little Brazos.

The nearer she came to the river the lower dropped her spirits, for as
yet no sign of the animals was to be seen. To have attempted to place a
hackamore upon any of the wild creatures in the corral would have been
the height of foolishness--only a well-sped riata in the hands of a
strong man could have captured one of these.

Closer and closer to the fringe of willows along the river she came,
until, at their very edge, there broke upon her already taut nerves the
hideous and uncanny scream of a wildcat. The girl stopped short in
her tracks. She felt the chill of fear creep through her skin, and a
twitching at the roots of her hair evidenced to her the extremity of her
terror. Should she turn back? The horses might be between her and the
river, but judgment told her

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
Afrikan englantilaiset väittivät enemmänkin.
Page 24
Ensin hän luuli sitä omaksi heimolaisekseen, mutta näki seuraavassa tuokiossa, että se oli Bolgani, tavattoman iso gorilla.
Page 33
Pyörremyrskyn käsissä sinkoili oksia, suuria ja pieniä, rajusti liikehtivän vihannuuden halki, kuolemaksi ja tuhoksi tiheästi asutun maailman lukemattomille onnettomille asukkaille.
Page 45
Kuten edelliselläkin kerralla hän kaatoi myrkkypadan nurin ja kiipesi sitten metsän jättiläisen alimmalle oksalle.
Page 46
Nopeasti hän veti esiin jousensa, sovitti siihen hyvin valmistetun nuolen, ja kun Sabor hyökkäsi, lensi sitä vastaan jo puolitiessä terävä kärki.
Page 48
Tarzan tiesi kuitenkin, että Terkoz vain odotti tilaisuutta riistääkseen häneltä kuninkuuden jollakin kavalalla tempulla, niinpä hän aina olikin varuillansa yllätyksiä vastaan.
Page 71
Silloin apinamies menetti malttinsa heidän typeryytensä vuoksi.
Page 73
Hän kummasteli, miksi he olivat kaivaneet maahan suuren kuopan, haudatakseen vain vanhoja luita.
Page 76
Kun Tarzan sitten taas oli saapunut majan luo, oli jo aivan pimeä.
Page 87
Entä Tarzan? Hän teki sen, mitä ei tarvitse opettaa yhdellekään miehelle, jonka suonissa terve veri lämpimänä virtaa.
Page 101
" Clayton oli hyväsydäminen ja ritarillinen mies, mutta nuoren tytön kiihkeys metsäläisen puolustamisessa yllytti hänet päättömän mustasukkaiseksi, niin että hän hetkeksi unohti kaikki, mistä heidän tuli kiittää tätä villiä, ja vastasi tytölle pilkallisesti hymyillen: "Ehkäpä olette oikeassa, neiti Porter, mutta en sittenkään luule, että kummankaan meistä tarvitsee huolehtia ystävästämme raadonsyöjästä.
Page 103
Oli jo hyvin myöhä, kun he saapuivat majalle.
Page 104
"Kertokaa! Mitä on tapahtunut?" "En voi, neiti Porter, se oli liian kauheaa.
Page 105
Olen hyvin pahoillani.
Page 109
Mitä D'Arnot voisi Saborille -- tai jos Bolgani, gorilla, hyökkäisi hänen kimppuunsa -- tai Numa, urosleijona, tai julma Shita? Äkkiä Tarzan pysähtyi.
Page 122
Nyt hän jo vainusi Numan, sillä hän kulki vasten tuulta.
Page 123
"Ja minä.
Page 129
"Tuiki merkillistä? Minäkään en käsitä,.
Page 130
Nyt ei enää mikään voisi häntä auttaa.
Page 132
"Pelkäättekö loukkaavanne minua?" "En tiedä, mitä vastaisin", lausui Jane Porter alakuloisesti.