The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 216

from it. If he ain't dead or
stolen he'd a-ben back afore the bookkeeper was. It's almighty queer."

"What sort of bookkeeper is Mr. Bridge?" asked the girl.

"Oh, he's all right I guess," replied Grayson grudgingly. "A feller's
got to be some good at something. He's probably one of these here
paper-collar, cracker-fed college dudes thet don't know nothin' else
'cept writin' in books."

The girl rose, smiled, and moved away.

"I like Mr. Bridge, anyhow," she called back over her shoulder, "for
whatever he may not be he is certainly a well-bred gentleman," which
speech did not tend to raise Mr. Bridge in the estimation of the
hard-fisted ranch foreman.

"Funny them greasers don't come in from the north range with thet bunch
o' steers. They ben gone all day now," he said to the boss, ignoring the
girl's parting sally.

Bridge sat tip-tilted against the front of the office building reading
an ancient magazine which he had found within. His day's work was done
and he was but waiting for the gong that would call him to the evening
meal with the other employees of the ranch. The magazine failed to rouse
his interest. He let it drop idly to his knees and with eyes closed
reverted to his never-failing source of entertainment.

And then that slim, poetic guy he turned and looked me in the eye,
"....It's overland and overland and overseas to--where?"
"Most anywhere that isn't here," I says. His face went kind of queer.
"The place we're in is always here. The other place is there."


Bridge stretched luxuriously. "'There,'" he repeated. "I've been
searching for THERE for many years; but for some reason I can never get
away from HERE. About two weeks of any place on earth and that place is
just plain HERE to me, and I'm longing once again for THERE."

His musings were interrupted by a sweet feminine voice close by. Bridge
did not open his eyes at once--he just sat there, listening.

As I was hiking past the woods, the cool and sleepy summer woods,
I saw a guy a-talking to the sunshine in the air,
Thinks I, "He's going to have a fit--I'll stick around and watch a bit,"
But he paid no attention, hardly knowing I was there.


Then the girl broke into a merry laugh and Bridge opened his eyes and
came to his feet.

"I didn't know you cared for that sort of stuff," he said. "Knibbs
writes man-verse. I shouldn't have imagined that it would appeal

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 2
" "Syytös on naurettava", virkkoi muuan pelaajista.
Page 28
"Kaikki on järjestetty", sanoi hän.
Page 29
D'Arnotin ajatukset olivat perin surullisia, sillä hän oli tosiaan kiintynyt Tarzaniin.
Page 38
On jo kulunut lähes kaksi vuotta, kun minä viimeksi näin omaa kansaani.
Page 49
KYMMENES LUKU Varjojen laakson läpi Kun Tarzan käveli karua joenuurtoa pitkin Afrikan hohtavan kuun alla, tunsi hän voimakkaana viidakon kutsun.
Page 69
"Et siis vielä ole naimisissa?" kysyi Hazel.
Page 70
"Ei, herraseni", jatkoi hän, "se on veikeä tuuma, kuten kaikki myöntänette.
Page 71
.
Page 73
Perä kohosi nopeasti heidän yläpuolellaan.
Page 75
Hökkelissä ei ollut mitään, eikä hänellä ollut aseita, mutta seinällä riippui yksi hänen ruohoköysistään.
Page 101
Vihdoin hän tiesi, että Thuran oli aivan hänen vieressään.
Page 104
Tämän ensimmäisen kammion takana oli toisia, ja niiden takana haarautui rakennus suunnattomiksi siipirakennuksiksi.
Page 106
Mutta heidän mustia hiusröykkiöitään verhosivat kultaiset päähineet, jotka olivat valmistetut ympyriäisistä ja soikeista kullanpalasista.
Page 112
Siinä istuessaan ristiriitaisten ajatustensa riuhtomana hän sattui kohottamaan silmänsä miehen ruumiista ja, vilkaistuaan veneen laidan yli, horjui heikkona pystyyn riemusta huudahtaen.
Page 118
Hänen istuessaan mietiskellen tämän omituisen käytävän ja sen huipun laatua ja tarkoitusta, vierähti kuu aukon yläpuolelle heittäen pehmeän hopeisen valosuihkun tähän varjoiseen paikkaan.
Page 123
Nostaen hänet kokonaan maasta pitkillä gorillankäsivarsillaan kääntyi yksi olennoista kantamaan häntä viidakkoon.
Page 124
Oli tosiaan onni, että hän ei tiennyt, mikä kohtalo häntä odotti.
Page 126
Hän oli ikiajoiksi kieltäytynyt ihmisen olotilasta.
Page 134
Jollei hänen omaa rintaansa vasten painettu sydän olisi heikosti sykkinyt, ei hän olisi tiennyt tytön elävänkään, sillä niin kalpeat ja vääntyneet olivat poloisen väsyneet kasvot.
Page 136
"Apinain Tarzan", huudahti hän, "sinä kai sen teitkin? Se ei voinut olla kukaan muu.