The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 173

says I am an' what de law says,
goes."

He turned toward the doorway with Bridge, calling a goodbye to the
woman, but as he stepped out upon the veranda the dust of a fast-moving
automobile appeared about a bend in the road a half-mile from the house.

"Too late," he said, turning to Bridge. "Here they come!"

The woman brushed by them and peered up the road.

"Yes," she said, "it must be them. Lordy! What'll we do?"

"I'll duck out the back way, that's what I'll do," said Billy.

"It wouldn't do a mite of good," said Mrs. Shorter, with a shake of
her head. "They'll telephone every farmer within twenty mile of here in
every direction, an' they'll get you sure. Wait! I got a scheme. Come
with me," and she turned and bustled through the little parlor, out of a
doorway into something that was half hall and half storeroom. There was
a flight of stairs leading to the upper story, and she waddled up them
as fast as her legs would carry her, motioning the two men to follow
her.

In a rear room was a trapdoor in the ceiling.

"Drag that commode under this," she told them. "Then climb into the
attic, and close the trapdoor. They won't never find you there."

Billy pulled the ancient article of furniture beneath the opening,
and in another moment the two men were in the stuffy atmosphere of the
unventilated loft. Beneath them they heard Mrs. Shorter dragging
the commode back to its accustomed place, and then the sound of her
footsteps descending the stair.

Presently there came to them the rattling of a motor without, followed
by the voices of men in the house. For an hour, half asphyxiated by the
closeness of the attic, they waited, and then again they heard the sound
of the running engine, diminishing as the machine drew away.

Shortly after, Mrs. Shorter's voice rose to them from below:

"You ken come down now," she said, "they've gone."

When they had descended she led them to the kitchen.

"I got a bite to eat ready for you while they was here," she explained.
"When you've done you ken hide in the barn 'til dark, an' after that
I'll have my ol' man take you 'cross to Dodson, that's a junction, an'
you'd aughter be able to git away easy enough from there. I told 'em you
started for Olathe--there's where they've gone with the two tramps.

"My, but I did have a time of it! I ain't much good at story-tellin' but
I reckon I told more stories this

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 0
" "Etpä ole kovin kohtelias, puolisoni", vastasi nuori nainen hymyillen.
Page 5
Rokoffin asento näytti niin ilmeisesti ruumiillista väkivaltaa uhkaavalta, että Apinain Tarzan hetkiseksi pysähtyi kolmikon taakse, vaistomaisesti aavistaen vaaraa.
Page 6
"Jo kahdesti on monsieur katsonut sopivaksi sekaantua asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.
Page 8
Ovi sulkeutui.
Page 25
Hänen silmänsä osuivat polvistuneeseen naiseen.
Page 26
"Haluan tavata monsieur Rokoffia eräässä pikkuasiassa.
Page 27
On hyvin luultavaa, että olen särkenyt onnellisen kodin.
Page 36
perälle pelkkä hyökkääjäin lukumäärä.
Page 43
En ketään muuta kuin herra Samuel Philanderin.
Page 82
Siitä pienestä lähteestä saa jokemme alkunsa.
Page 90
Kun hän oli lopettanut, otti hän miehelle kuuluvan pyssyn ja astui kauaksi oksalle, jonka päästä voi paremmin eroittaa hökkelit.
Page 91
Asettaen kämmenensä torveksi hän huusi äänekkäästi arabiankielellä: "Älkää sytyttäkö majoja, tai me tapamme teidät kaikki! Älkää sytyttäkö majoja, tai me tapamme teidät kaikki!" Hän toisti nuo sanat enemmän kuin kymmenen kertaa.
Page 100
"Meidän täytyy heittää arpaa vielä kerran ennenkuin tulemme liian heikoiksi syömäänkin", kuiskasi hän.
Page 102
Ja laakson etäisellä puolella sijaitsi jotakin, mikä näytti mahtavalta kaupungilta isoine muureineen, korkeine torninhuippuineen, pikkutorneineen, minareetteineen ja kupulakineen, jotka kimmelsivät punakellervinä päiväpaisteessa.
Page 116
Toinen ojensi käsivartensa estääkseen hänet kaatumasta ja veti hänet rintaansa kohti.
Page 124
Sen yön hän nukkui jälleen apinain amfiteatterissa, ja useita päiviä hän metsästeli sieltä käsin palaten aina yöksi.
Page 127
Hän ei nykyisessä ruumiillisessa tilassaan olisi voinut tyttöä vahingoittaa eikä kiivetä karkeita tikkaita pitkin takaisin suojaan.
Page 130
"Ne ovat kaikki kuolleet", vastasi Thuran.
Page 134
Ja niin he saapuivat laakealakiselle vuorelle ja rajakallioille.
Page 139
Porter oli kaapannut tyttärensä syliinsä, valuivat kyyneleet hänen ryppyisille vanhoille kasvoilleen, ja vasta muutaman minuutin perästä hän kykeni kyllin hallitsemaan itseään puhuakseen.