The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 172

have
about de house--an' her all alone. You ought not to a-done it."

She took the money in trembling fingers. It seemed incredible that the
man was returning it to her.

"But I knew it," she said finally.

"Knew what?" asked Billy.

"I knew you was a good boy. They said you was a murderer."

Billy's brows contracted, and an expression of pain crossed his face.

"How did they come to say that?" he asked.

"I heard them telephonin' to Kansas City to the police," she replied,
and then she sat bolt upright. "The detectives are on their way here
now," she almost screamed, "and even if you ARE a murderer I don't care.
I won't stand by and see 'em get you after what you have done for me. I
don't believe you're a murderer anyhow. You're a good boy. My boy would
be about as old and as big as you by now--if he lives. He ran away a
long time ago--maybe you've met him. His name's Eddie--Eddie Shorter. I
ain't heard from him fer years.

"No," she went on, "I don't believe what they said--you got too good
a face; but if you are a murderer you get out now before they come an'
I'll send 'em on a wild-goose chase in the wrong direction."

"But these," said Billy. "We can't leave these here."

"Tie 'em up and give me the shotgun," she said. "I'll bet they don't
come any more funny business on me." She had regained both her composure
and her nerve by this time.

Together Billy and Bridge trussed up the two tramps. An elephant
couldn't have forced the bonds they placed upon them. Then they carried
them down cellar and when they had come up again Mrs. Shorter barred the
cellar door.

"I reckon they won't get out of there very fast," she said. "And now you
two boys run along. Got any money?" and without waiting for a reply she
counted twenty-five dollars from the roll she had tucked in the front of
her waist and handed them to Billy.

"Nothin' doin'," said he; "but t'anks just the same."

"You got to take it," she insisted. "Let me make believe I'm givin' it
to my boy, Eddie--please," and the tears that came to her eyes proved
far more effective than her generous words.

"Aw, all right," said Billy. "I'll take it an' pass it along to Eddie if
I ever meet him, eh?"

"Now please hurry," she urged. "I don't want you to be caught--even if
you are a murderer. I wish you weren't though."

"I'm not," said Billy; "but de law

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 6
heitä ilmoittamasta, että revolverit olivat kadonneet, ja kertomasta, mitä vanha merimies oli heille sanonut, mikäli henki oli heille kallis.
Page 12
Apina oli suuri otus, luultavasti noin puolentoista sadan kilon painoinen.
Page 20
Nyt se oli enää vain kolmisen metrin päässä toveruksista, jotka eivät aavistaneet mitään pahaa.
Page 41
Koettaessaan keksiä jotakin, mikä vetäisi naisen huomion puoleensa, hän kuuli villin huudon avoimelta paikalta.
Page 42
Kuin salama hän juoksi avoimen paikan yli nuolikasan luo.
Page 62
Silloin hän antoi toisen seurata vapaaehtoisesti.
Page 67
He olivat kulkeneet pitkiä matkoja etsiessään leiripaikkaansa, mutta aina menneet väärään suuntaan.
Page 75
" "Mitäs sinä sitten aiot tehdä?" kysyi äskeinen riitelijä.
Page 84
Ehkä hän niistä luki sen rakkauden, joka paloi nuoren miehen sydämessä -- rakkauden hänen tyttäreensä.
Page 90
Muutamia minuutteja myöhemmin lähti pieni matruusijoukko, mukana kaksi ranskalaista upseeria ynnä professori Porter ja Clayton, toivottomalle ja surulliselle retkelle tiettömään viidakkoon.
Page 97
Nuolet ja luodit viuhuivat sakeasti ja nopeasti.
Page 99
Vielä hetkinen, ja Mbongan veitsi viiltäisi uhrilta toisen korvan.
Page 101
" Hänen äänensä oli melkein rukoileva, ja näennäisesti tyynen pinnan alla oli tukahdutettua liikutusta.
Page 104
"Kuules, Clayton, vanha veikko, tiedän kyllä, että olet väsynyt ja lamaantunut, mutta ei sinun silti tarvitse käyttäytyä nautamaisesti.
Page 111
" "Tosiaankin olisi uskomatonta, ellei hän olisi ollut tekemisissä mustien kanssa", huomautti kapteeni, "eikä myöskään ole mahdotonta, että hän on liittynyt heihin".
Page 113
Jos sitä olisi äskettäin.
Page 116
"Se on liian kaukana.
Page 117
"Mutta rakas ystävä, mehän olemme nyt olleet matkalla kolme viikkoa, ja yhtä kauan kestäisi ennenkuin olisimme aarteen luona.
Page 129
Heissä oli äkkiä herännyt omituinen luottamus outoon mieheen, niin että he uskoivat juuri hänen voivan pelastaa Jane Porterin, jos se muuten enää olisi mahdollista.
Page 130
Vihdoin hänen oli pakko tunkeutua tiheään vesakkoon, ja hän koetti nyt kaartaa länteen päin, välttääkseen liekkejä.