The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 170

he
had not had the road work that Billy recently had been through in his
training for the battle in which he had defeated the "white hope" that
time in New York when Professor Cassidy had wagered his entire pile upon
him, nor in vain.

Dink searched about the summer kitchen for an ax or hatchet; but failing
to find either rummaged through a table drawer until he came upon a
large carving knife. This would do the job nicely. He thumbed the edge
as he carried it back into the parlor to Crumb.

The poor woman, lying upon the floor, was quite conscious. Her eyes were
wide and rolling in horror. She struggled with her bonds, and tried to
force the gag from her mouth with her tongue; but her every effort was
useless. She had heard every word that had passed between the two men.
She knew that they would carry out the plan they had formulated and that
there was no chance that they would be interrupted in their gruesome
work, for her husband had driven over to a farm beyond Holliday, leaving
before sunrise, and there was little prospect that he would return
before milking time in the evening. The detectives from Kansas City
could not possibly reach the farm until far too late to save her.

She saw Dink return from the summer kitchen with the long knife. She
recalled the day she had bought that knife in town, and the various uses
to which she had put it. That very morning she had sliced some bacon
with it. How distinctly such little things recurred to her at this
frightful moment. And now the hideous creature standing beside her was
going to use it to cut her throat.

She saw Crumb take the knife and feel of the blade, running his thumb
along it. She saw him stoop, his eyes turned down upon hers. He grasped
her chin and forced it upward and back, the better to expose her throat.

Oh, why could she not faint? Why must she suffer all these hideous
preliminaries? Why could she not even close her eyes?

Crumb raised the knife and held the blade close above her bared neck. A
shudder ran through her, and then the door crashed open and a man sprang
into the room. It was Billy Byrne. Through the window he had seen what
was passing in the interior.

His hand fell upon Crumb's collar and jerked him backward from his prey.
Dink seized the shotgun and turned it upon the intruder; but he was too
close. Billy grasped the barrel

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 9
" "Ah, monsieur", vastasi puhuteltu, "toivon, että te ette joudu kärsimään jalomielisen tekonne vuoksi.
Page 21
Minulle juttelemanne tarina ei voi luoda mitään varjoa maineeseenne, ja jos ette sydämestänne olisi pieni tyttö niin käsittäisitte sen.
Page 22
Hän ymmärtää kyllä, ja varo silloin itseäsi, monsieur Nikolas!" "Sinä et kerro hänelle mitään", sanoi Rokoff.
Page 24
Menkäämme juomaan monsieur Tarzanin parhaaksi terveydeksi vanhan Planconin oivallista absinttia, unohtamatta, että kreivi de Coude on Pariisin parhaita miekkailijoita ja ehdottomasti koko Ranskan tarkin ampuja.
Page 30
Hän ei voinut tätä kauemmin kestää.
Page 42
Heidän villi, karkea, vaarojen ja vastuksien täyttämä elämänsä vaikutti tuohon puolivilliin mieheen enemmän kuin mikään oli vaikuttanut hänen näkemiensä suurkaupunkien veltostuneen sivistyksen piirissä.
Page 45
Hänen mieleensä ei näkynyt hetkeksikään juolahtavan, että kohtaus teidän ja Nikolasin välillä voisi päättyä toisenlaisin tuloksin.
Page 61
Se oli D'Arnotin kaapelisähkösanoma Tarzanille ja kuului: 'Sormenjäljet todistavat teidät Greystokeksi.
Page 69
Sitten kun molemminpuoliset selitykset oli saatu, tiesi Hazel, että loordi Tenningtonin huvipursi oli poikennut Kap-kaupunkiin vähintäänkin viikon ajaksi ja että sen sitten oli määrä jatkaa matkaansa -- tällä kertaa länsirannikkoa pitkin ja niin takaisin Englantiin.
Page 74
Meri oli tyyni, joten haaksihylky keinui vain vienosti aaltoilevin liikkein, mikä oli tyynnyttävää uimarille, joka ei ollut vuorokauteen nukkunut.
Page 81
"Ne asuivat isossa kylässä ja niiden hökkelit olivat rakennetut kivestä ja korkealla vallilla ympäröidyt.
Page 87
Aamun sarastaessa selitti Tarzan taistelusuunnitelman sotureille ja epäröimättä myönsi jokainen, että se oli tavallisin ja varmin keino vapautua vastenmielisistä vieraista ja kostaa toverien surma.
Page 90
Kun hän oli lopettanut, otti hän miehelle kuuluvan pyssyn ja astui kauaksi oksalle, jonka päästä voi paremmin eroittaa hökkelit.
Page 95
Hän oli varma, että he olivat tuhoon tuomitut -- ilman mitään pelastuksen mahdollisuutta.
Page 104
Ilmeisesti häntä varoitettiin saastuttamasta tuota erikoista huonetta.
Page 106
He piirittivät hänet verkalleen, ja tanssiessaan he muistuttivat kömpelöä, hölköttävää karhujoukkoa.
Page 116
"Juoskaa, tai muuten minä jään yksikseni tähän kauheaan paikkaan!" Ja sitten hän menetti kaiken ryhtinsä ja alkoi itkeä.
Page 118
Yhden erältään irroitti apinamies samanlaatuisia kiviä.
Page 134
Pysytellen keveässä hölkässä piti Tarzan välimatkaa aina samana.
Page 142
Hän seuraa heidän jälkiänsä Afrikan uumeniin, ja niinpä hän taaskin on aarniometsän petojen parissa, syöksyen niin huimiin ja hämmästyttäviin tapausjaksoihin, että lukija joutuu aivan lumouksen valtaan_.