The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 131

with
his old familiar crouch, and stopped his man with a straight to the
body.

Cassidy saw it and almost smiled. He didn't think that Billy could come
back--but at least he was fighting for a minute in his old form.

The surprised "hope" rushed in to punish his presuming foe. The crowd
was silent. Billy ducked beneath a vicious left swing and put a right to
the side of the "hope's" head that sent the man to his knees. Then came
the gong.

In the third round Billy fought carefully. He had made up his mind that
he would show this bunch of pikers that he knew how to box, so that none
might say that he had won with a lucky punch, for Billy intended to win.

The round was one which might fill with delight the soul of the fan who
knows the finer points of the game. And when it was over, while little
damage had been done on either side, it left no shadow of a doubt in the
minds of those who knew that the unknown fighter was the more skilful
boxer.

Then came the fourth round. Of course there was no question in the minds
of the majority of the spectators as to who would win the fight. The
stranger had merely shown one of those sudden and ephemeral bursts of
form that occasionally are witnessed in every branch of sport; but he
couldn't last against such a man as the "white hope"!--they looked for a
knock-out any minute now. Nor did they look in vain.

Billy was quite satisfied with the work he had done in the preceding
round. Now he would show them another style of fighting! And he did.
From the tap of the gong he rushed his opponent about the ring at will.
He hit him when and where he pleased. The man was absolutely helpless
before him. With left and right hooks Billy rocked the "coming
champion's" head from side to side. He landed upon the swelling optics
of his victim as he listed.

Thrice he rushed him to the ropes, and once the man fell through them
into the laps of the hooting spectators--only now they were not hooting
Billy. Until the gong Billy played with his man as a cat might play with
a mouse; yet not once had he landed a knock-out blow.

"Why didn't you finish him?" cried Professor Cassidy, as Billy returned
to his corner after the round. "You had 'im goin' man--why in the world
didn't yeh finish him?"

"I didn't want to," said Billy; "not in that round.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 4
Muista minulle antamaasi lupausta.
Page 22
Useimmiten Olga keksi verukkeita saadakseen rupatella tunnin verran Tarzanin kanssa kahden kesken.
Page 24
Hänen silmissään oli ilme, jonka metsästäjä näkee säikähtyneen kauris-paran silmissä -- hämmentynyt ja kysyvä.
Page 31
.
Page 32
En voi kuvitella mielessäni siihen sopivampaa miestä kuin juuri te olette, herra Tarzan.
Page 40
"Tässä on niin sopiva paikka kuin toivoa saattaa.
Page 53
" Hetkistä myöhemmin hän pysähtyi hämmästyksestä huudahtaen.
Page 57
"Vielä yksi pieni suoritus", jatkoi Rokoff, "sekä haluamani paperit, ja minä annan teille kunniasanani, etten sittemmin enää koskaan pyydä teiltä ropoakaan enkä muuta tiedonantoa".
Page 69
Neiti Strong hätkähti.
Page 78
Häneltä kului vain silmäräpäys, kun hän hypähti neekerin viereen ja veti hänen pitkän veitsensä tupesta.
Page 95
Hän loikkasi kiiltävistä mustista ruumiista välähtävän piirin keskelle, karjui ja heilutti raskasta keihästään yhtä hillittömän huumaantuneena kuin hänen metsäläistoverinsa.
Page 99
"Vanhin vuosiluku on 1875, ja senvuotisia on vain yksi.
Page 112
Aikaisemmasta kokemuksestaan Apinain Tarzanin viidakossa hän oli oppinut tuntemaan, mitkä noista monista kasveista tarjoisivat jotakin syötäväksi kelpaavaa, ja oltuaan lähes tunnin poissa hän palasi rannalle pieni kainalollinen ruokaa mukanaan.
Page 113
"Minä tunsin miehen", vastasi neiti Porter, "ainoan todellisen miehen, jonka olen koskaan tuntenut".
Page 116
Jane Porter oli kohonnut jaloilleen.
Page 121
"Rientäkää nyt vaimojenne ja lastenne luo.
Page 124
raunioiden häämöittävän edessään, mutta niin heikko ja sairas hän oli, että se ei herättänyt hänessä vähäisintäkään mielenkiintoa.
Page 134
Laskeutuisiko hän alas ja kiitäisi kilvassa etäisiä kallioita kohti vai lymyisikö tänne yöhön asti? Mutta vilkaisu tytön kalpeihin kasvoihin sai hänet tekemään päätöksensä.
Page 135
Senkö vuoksi, että muistivat edellisen pitkän ja työlään etsintänsä hyödyttömyyden, vai siksikö, että nähtyään apinamiehen keveän, keinuvan juoksun ja viime vauhdinponnistuksen, on vaikeata sanoa; mutta Tarzanin päästessä rajakallioita reunustavien matalain kukkulain juurella alkavaan metsään, kääntyivät he jälleen Opariin päin.
Page 138
Kyyneliensä lävitse luki tyttö sähkösanoman kauhtuneelta keltaiselta paperilta, ja hänen lukiessaan avartuivat hänen silmänsä.