The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 107

certain more or less obvious
irregularities of grammar and pronunciation that are particularly
distasteful to people of refinement, and which are easy to guard against
if one be careful."

"All right," said Billy Byrne, "youse--you kin pitch in an' learn me
wot--whatever you want to an' I'll do me best to talk like a dude--fer
your sake."

And so the mucker's education commenced, and as there was little else
for the two to do it progressed rapidly, for once started the man
grew keenly interested, spurred on by the evident pleasure which his
self-appointed tutor took in his progress--further it meant just so much
more of close companionship with her.

For three weeks they never left the little island except to gather fruit
which grew hard by on the adjacent mainland. Byrne's wounds had troubled
him considerably--at times he had been threatened with blood poisoning.
His temperature had mounted once to alarming heights, and for a whole
night Barbara Harding had sat beside him bathing his forehead and easing
his sufferings as far as it lay within her power to do; but at last the
wonderful vitality of the man had saved him. He was much weakened though
and neither of them had thought it safe to attempt to seek the coast
until he had fully regained his old-time strength.

So far but little had occurred to give them alarm. Twice they had seen
natives on the mainland--evidently hunting parties; but no sign of
pursuit had developed. Those whom they had seen had been pure-blood
Malays--there had been no samurai among them; but their savage, warlike
appearance had warned the two against revealing their presence.

They had subsisted upon fish and fruit principally since they had come
to the island. Occasionally this diet had been relieved by messes of
wild fowl and fox that Byrne had been successful in snaring with a
primitive trap of his own invention; but lately the prey had become
wary, and even the fish seemed less plentiful. After two days of fruit
diet, Byrne announced his intention of undertaking a hunting trip upon
the mainland.

"A mess of venison wouldn't taste half bad," he remarked.

"Yes," cried the girl, "I'm nearly famished for meat--it seems as though
I could almost eat it raw."

"I know that I could," stated Billy. "Lord help the deer that gets
within range of this old gat of Theriere's, and you may not get even
a mouthful--I'm that hungry I'll probably eat it all, hoof, hide, and
horns, before ever I get any of it back here to you."

"You'd better not," laughed the girl. "Good-bye and good luck; but
please

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 6
Emme saa antaa heidän ajatella muuta kuin että odotamme heiltä siivoa kohtelua.
Page 23
Tänään hän siis meni oikopäätä ovelle, jääden tuntikausiksi tarkastelemaan ja hypistelemään saranoita, ripaa ja salpaa.
Page 26
Hän huomasi myös, että oven voi sulkea ja lukita sisältäpäin, ja näin hän tekikin, ettei kukaan pääsisi häntä häiritsemään.
Page 28
Parhaat lisät hän sai ison kuvallisen tietosanakirjan ehtymättömästä varastosta, sillä hän oppi enemmän kuvista kuin tekstistä vielä senkin jälkeen, kun oli päässyt perille kuolleiden itikkain merkityksestä.
Page 35
Täällä he ryhtyivät rakentamaan uutta kylää, ja kuukaudessa he olivat raivanneet melkoisen.
Page 45
Mutta pelon.
Page 52
Moneen päivään hän ei sitten paljoa liikkunut, ainoastaan sen verran, että sai tarpeekseen hedelmiä ja pähkinöitä, tyydyttääkseen nälkänsä.
Page 54
Ken sattui näkemään viidakon peljättävän jumalan, se oli kuoleman oma: ei yksikään kyläläinen ollut elävänä palannut sellaisesta kohtauksesta.
Page 55
Ilmeisesti he olivat samanlaisia kuin mustat -- heissä ei ollut sen enempää sivistystä kuin apinoissa -- ja julmuudessa he olivat Saborin vertaisia.
Page 60
Hän ei kuitenkaan voinut tietää, että juuri tätä kiljahdusta hän sai kiittää pelastuksestaan, eikä sitäkään, että sen oli päästänyt ilmoille hänen oma serkkunsa -- todellinen loordi Greystoke.
Page 66
Kohta kajahti myös Jane Porterin kauhistunut ääni: "Cecil -- herra Clayton! Voi, mitä se on? Mitä se on?" Clayton juoksi majan ovelle, huusi, että kaikki oli kunnossa, ja pyysi häntä aukaisemaan.
Page 73
Kun hauta oli luotu umpeen, lähti seurue takaisin majalle päin, ja Esmeralda vuodatti yhä runsaasti kyyneleitä niiden kahden vuoksi, joista hän ei ollut ennen kuullut ja jotka olivat kuolleet kaksikymmentä vuotta sitten.
Page 96
Herra Philander loi pelokkaan katseen taakseen.
Page 98
Vihlova tuska ja lämpimän veren valuminen pitkin ihoa ilmaisi hänelle, että tämä oli hirvittävää, toivotonta todellisuutta.
Page 102
" Tyttö ei vastannut, mutta tunsi sydämensä ikäänkuin kutistuvan.
Page 107
Minä olen Apinain Tarzan -- mahtava taistelija.
Page 112
" "Te ette niin ihmettelisi, että puolustan häntä", vastasi tyttö, "jos olisitte niinkuin minä nähnyt hänen taistelevan hirveän ison, karvaisen pedon kanssa minua suojellakseen.
Page 113
Tuntui siltä kuin jokin iso ruumis lähenisi äänettömästi, ja kamalinta oli juuri se, ettei voinut tietää, kuinka lähellä se oli tai miten se aikoi hyökätä, sittenkuin ei enää kuulunut mitään.
Page 128
"Minä en rakasta häntä.
Page 134
Olette auttanut minut pelastamaan kunniani.