The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 106

girl did not laugh with him. Instead she looked troubled.

"Wouldn't you rather be a 'highbrow' too?" she asked, "and live up on
Riverside Drive, right across the street from me?"

"I don't belong," said the mucker gruffly.

"Wouldn't you rather belong?" insisted the girl.

All his life Billy had looked with contempt upon the hated,
pusillanimous highbrows, and now to be asked if he would not rather be
one! It was unthinkable, and yet, strange to relate, he realized an odd
longing to be like Theriere, and Billy Mallory; yes, in some respects
like Divine, even. He wanted to be more like the men that the woman he
loved knew best.

"It's too late fer me ever to belong, now," he said ruefully. "Yeh gotta
be borned to it. Gee! Wouldn't I look funny in wite pants, an' one o'
dem dinky, little 'Willie-off-de-yacht' lids?"

Even Barbara had to laugh at the picture the man's words raised to her
imagination.

"I didn't mean that," she hastened to explain. "I didn't mean that you
must necessarily dress like them; but BE like them--act like them--talk
like them, as Mr. Theriere did, you know. He was a gentleman."

"An' I'm not," said Billy.

"Oh, I didn't mean THAT," the girl hastened to explain.

"Well, whether youse meant it or not, it's so," said the mucker. "I
ain't no gent--I'm a mucker. I have your word for it, you know--yeh
said so that time on de Halfmoon, an' I ain't fergot it; but youse was
right--I am a mucker. I ain't never learned how to be anything else. I
ain't never wanted to be anything else until today. Now, I'd like to be
a gent; but it's too late."

"Won't you try?" asked the girl. "For my sake?"

"Go to't," returned the mucker cheerfully; "I'd even wear side whiskers
fer youse."

"Horrors!" exclaimed Barbara Harding. "I couldn't look at you if you
did."

"Well, then, tell me wot youse do want me to do."

Barbara discovered that her task was to be a difficult one if she were
to accomplish it without wounding the man's feelings; but she determined
to strike while the iron was hot and risk offending him--why she should
be interested in the regeneration of Mr. Billy Byrne it never once
occurred to her to ask herself. She hesitated a moment before speaking.

"One of the first things you must do, Mr. Byrne," she said, "is to learn
to speak correctly. You mustn't say 'youse' for 'you,' or 'wot' for
'what'---you must try to talk as I talk. No one in the world speaks
any language faultlessly, but there are

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 4
Ellet varoita kapteenia, niin olet yhtä syypää siihen, mitä ehkä tapahtuu, kuin jos olisit itse auttanut, näitä salahankkeita.
Page 7
Musta Mikko oli omiaan johtamaan tätä kirjavaa murhaajajoukkoa ja osasi pitää heitä hyvässä kurissa.
Page 11
kuulla tämän ison pedon olevan suoraan allaan.
Page 14
Viimeinen muistiinpano hänen päiväkirjassaan on tehty lady Alicen kuoleman jälkeisenä aamuna.
Page 50
Tarzanin teki mieli kurittaa häntä turvautumatta puukkoon tai nuoliin.
Page 51
Pian taittuisi Terkozin niska.
Page 56
"En tiedä, neiti Porter", vastasi nuori mies, "ellemme ole tavanneet Lontoon eläintarhasta paennutta apinaa, joka on tuonut eurooppalaisen sivistyksen mukanaan tänne viidakkokotiinsa.
Page 60
Nyt Tarzan kuuli jo pehmeän ruohon kahisevan, mutta nuori mies seisoi yhä huolettomana paikallaan.
Page 66
Ja silloin Clayton sai nähdä jotakin, mitä ei kukaan ihminen ole hurjimmissa unissaankaan kokenut.
Page 69
Olkaa varuillanne, professori Arkhimedes Q.
Page 71
"Jos olisitte nähnyt hänen syövän leijonan raakaa lihaa, Esmeralda", sanoi Clayton nauraen, "niin olisitte varmaan pitänyt häntä jokseenkin aineellisena enkelinä".
Page 73
Kun hauta oli luotu umpeen, lähti seurue takaisin majalle päin, ja Esmeralda vuodatti yhä runsaasti kyyneleitä niiden kahden vuoksi, joista hän ei ollut ennen kuullut ja jotka olivat kuolleet kaksikymmentä vuotta sitten.
Page 85
Jane Porter näki hänet vasta sitten, kun suuri karvainen ruumis pudottautui maahan, jolloin hirvittävä naama ja ärisevä kita oli vain jalan päässä hänen edessään.
Page 92
Siinä seisoi Tarzan kädet täynnä kypsiä, meheviä hedelmiä.
Page 94
Se oli sulava ja hieno kohteliaisuuden osoitus, ja hän suoritti sen itsetiedottoman sirosti ja arvokkaasti.
Page 97
D'Arnot antoi varoitushuudon joukoilleen, mutta ennenkuin hän sai revolverinsa esille, oli hänet jo sidottu ja laahattu viidakkoon.
Page 100
Sitäpaitsi tarvitsivat useat haavoittuneetkin apua, päästäkseen edes hitaasti liikkumaan.
Page 105
Hän toivoi, ettei koskaan olisi tavannut Claytonia.
Page 113
Pahinta oli, ettei lainkaan tiennyt, mitä siellä näkyi.
Page 128
Vihdoin Jane suostui vain päästäkseen kuulemasta hänen jatkuvaa ilkeätä nalkutustaan samasta asiasta.