The Mucker

By Edgar Rice Burroughs

Page 102

From behind a shoulder of rock they peered down into the
forest below them. For several minutes neither saw any cause for alarm.

"I guess youse must o' been seein' things," said Byrne, drily.

"Yes," said the girl, "and I see them again. Look! Quick! Down there--to
the right."

Byrne looked in the direction she indicated.

"Chinks," he commented. "Gee! Look at 'em comin'. Dere must be a hundred
of 'em."

He turned a rueful glance back into the amphitheater.

"I dunno as dis place looks as good to me as it did," he remarked. "Dose
yaps wid de toad stabbers could hike up on top o' dese cliffs an' make
it a case o' 'thence by carriages to Calvary' for ours in about two
shakes."

"Yes," said the girl, "I'm afraid it's a regular cul-de-sac."

"I dunno nothin' about dat," replied the mucker; "but I do know dat if
we wants to get out o' here we gotta get a hump on ourselves good an'
lively. Come ahead," and with his words he ran quickly through
the entrance, and turning squarely toward the right skirted the
perpendicular cliffs that extended as far as they could see to be lost
to view in the forest that ran up to meet them from below.

The trees and underbrush hid them from the head-hunters. There had been
danger of detection but for the brief instant that they passed through
the entrance of the hollow, but at the time they had chosen the enemy
had been hidden in a clump of thick brush far down the slope.

For hours the two fugitives continued their flight, passing over the
crest of a ridge and downward toward another valley, until by a small
brook they paused to rest, hopeful that they had entirely eluded their
pursuers.

Again Byrne fished, and again they sat together at a one-course meal. As
they ate the man found himself looking at the girl more and more often.
For several days the wonder of her beauty had been growing upon him,
until now he found it difficult to take his eyes from her. Thrice she
surprised him in the act of staring intently at her, and each time he
had dropped his eyes guiltily. At length the girl became nervous, and
then terribly frightened--was it coming so soon?

The man had talked but little during this meal, and for the life of her
Barbara Harding could not think of any topic with which to distract his
attention from his thoughts.

"Hadn't we better be moving on?" she asked at last.

Byrne gave a little start as though surprised in

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 9
Olen varma, etteivät he tosissaan tahtoneet minua vahingoittaa.
Page 33
Täällä hän tutustui moniin ranskalaisiin upseereihin ja tuli pian heidän suosikikseen.
Page 48
Mutta nyt kyyristyi Numa hyppäykseen.
Page 67
" "Kyllä, kyllä", vastasi Brently ja lähti aloittamaan tutkimistansa.
Page 70
Siinä oli kaikki valokuvat, jotka hän oli ottanut siitä asti kun lähti Ameriikasta, ja neitosille ne olivat hyvin mielenkiintoisia.
Page 74
Ensiksikin hän huomasi haaksihylyn vieressä uiskentelevien pirstaleiden joukossa kumoon kaatuneen pelastusveneen kellumassa aallokossa ja toiseksi etäisen rannikon heikkona hämäränä juovana häämöittävän itäisellä taivaanrannalla.
Page 81
Hän tiesi, että kulta merkitsi valtaa ja nautintoja.
Page 82
Sen etäisemmällä sivulla oli iso, kivestä rakennettu kylä, josta suuri osa oli ränstynyt ja raunioittunut.
Page 85
Siinä oli tusinan verta naisia, nuorukaisia ja tyttöjä, ja kaikki olivat niin kiihtyneitä, että tuskin kykenivät puhumaan tajuttavan selvästi yrittäessään kertoa Wazirille, mikä onnettomuus oli hänen kansaansa kohdannut.
Page 90
Apinamies heitti ruumiin toiselle leveälle olalleen ja ottaen miehen pyssyn käveli hiljaisin askelin uinuvan kylän katua pitkin puuta kohti, josta hänen oli niin helppo päästä vaajavarustuksilla ympäröityyn kylään.
Page 92
Sellainen asiaintila oli sietämätöntä, sillä.
Page 98
Neiti Porteria ei asia koske, sillä hänellä ei ole vaaraa.
Page 110
Sadekaudeksi jäi tänne ainoastaan muutamia asukkaita.
Page 113
"Hyvä teille, herra Thuran", virkkoi hän, "että poloinen herra Tarzan, joka putosi laivasta teidän ja neiti Strongin matkustaessa Kap-kaupunkiin, ei nyt ole täällä".
Page 115
Hänen palatessaan Jane Porter käveli häntä vastaan.
Page 116
Jane Porter ei voinut tätä kestää kauemmin.
Page 133
Keveällä harppauksella hän oli hävinnyt alhaalla oleviin luoliin vievään käytävään, jonne hänen takaa-ajajansa tulivat varovaisemmin sittenkun olivat huomanneet huoneen tyhjäksi.
Page 134
Tasangon yli hän näki tulevan joukon Oparin hirveitä miehiä.
Page 140
Minun on mahdotonta jälleen menettää sinut, rakas Tarzan.
Page 141
D'Arnot oli määrätty sulhaspojaksi ja Hazel Strong kaasoksi, kunnes Tennington kumosi kaikki järjestelyt uudella merkillisellä "tuumallaan".