The Monster Men

By Edgar Rice Burroughs

Page 91

heads would be when properly dried and
decorated! The savages fairly trembled in anticipation of the
commotion they would cause in the precincts of their long-house when
they returned with six such magnificent trophies.

Their victims came blundering on through the dense jungle to where the
twenty sleek brown warriors lay in wait for them. Bulan was in the
lead, and close behind him in single file lumbered his awkward crew.
Suddenly there was a chorus of savage cries close beside him and
simultaneously he found himself in the midst of twenty cutting,
slashing parangs.

Like lightning his bull whip flew into action, and to the astonished
warriors it was as though a score of men were upon them in the person
of this mighty white giant. Following the example of their leader the
five creatures at his back leaped upon the nearest warriors, and though
they wielded their parangs awkwardly the superhuman strength back of
their cuts and thrusts sent the already blood stained blades through
many a brown body.

The Dyaks would gladly have retreated after the first surprise of their
initial attack, but Bulan urged his men on after them, and so they were
forced to fight to preserve their lives at all. At last five of them
managed to escape into the jungle, but fifteen remained quietly upon
the earth where they had fallen--the victims of their own over
confidence. Beside them lay two of Bulan's five, so that now the
little party was reduced to four--and the problem that had faced
Professor Maxon was so much closer to its own solution.

From the bodies of the dead Dyaks Bulan and his three companions,
Number Three, Number Ten, and Number Twelve, took enough loin cloths,
caps, war-coats, shields and weapons to fit them out completely, after
discarding the ragged remnants of their cotton pajamas, and now, even
more terrible in appearance than before, the rapidly vanishing company
of soulless monsters continued their aimless wandering down the river's
brim.

The five Dyaks who had escaped carried the news of the terrible
creatures that had fallen upon them in the jungle, and of the awful
prowess of the giant white man who led them. They told of how, armed
only with a huge whip, he had been a match and more than a match for
the best warriors of the tribe, and the news that they started spread
rapidly down the river from one long-house to another until it reached
the broad stream into which the smaller river flowed, and then it
travelled up and down to the headwaters above and

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 6
Kaksi matruusia oli kaatunut kapteenin revolverin luodeista.
Page 8
Ikäänkuin itsekin peläten samaa kuin Clayton, Musta Mikko seurasi heitä maihin ja jätti heidät viimeisenä, sitten kun veneet -- miesten täytettyä laivan tynnyrit raikkaalla vedellä -- työnnettiin rannasta ja lähdettiin soutamaan takaisin Fuwaldaa kohti.
Page 11
Öisin murisivat ja ärjyivät isot pedot heidän pienoisen majansa ympärillä, mutta ihminen voi niin tottua usein kuulemiinsa ääniin, että pian he eivät paljoakaan niistä välittäneet, vaan nukkuivat rauhallisesti.
Page 22
Hän oli yksin, kuten useimmiten oli laita hänen käydessään majalla, sillä apinat eivät siitä pitäneet.
Page 24
Oh, sepä vasta oli viehättävää! Tähän ikäänsä asti hän ei ollut vielä milloinkaan saanut niin paljon huvia.
Page 25
Ensin ei Tarzan tahtonut syödä mitään, vaan vääntelehti hurjissa kuumehoureissa.
Page 31
Hirvittävästi ulvoen ja karjuen hän ryntäsi maahan naaraiden ja nuorten parveen, upotti raateluhampaansa moniin heikkoihin niskoihin ja repi isoja kappaleita niiden selästä ja rinnasta, jotka joutuivat hänen kynsiinsä.
Page 32
Koko luonto odotti -- kukaan ei tiennyt mitä.
Page 38
Kun Kulonga oli lopettanut ateriansa ja kadonnut polun mutkan taa, laskeutui Tarzan rauhallisesti maahan.
Page 40
Mistä siis tämä epäröinti.
Page 50
Niin rajoitettu oli heidän sanastonsa, ettei Tarzan voinut edes puhua heidän kanssaan niistä monista uusista totuuksista, joihin hän oli kirjoja lukemalla tutustunut, eikä liioin olisi saanut heitä käsittämään sitä kunnianhimoa, joka kalvoi hänen sieluaan.
Page 53
hänen itsensä raa'asta vuodasta leikkaama ja muovailema vyö, josta riippui hänen isänsä metsästyspuukkoa suojaava omatekoinen tuppi.
Page 57
Olemme täysin vallassanne, mutta teidän on kohdeltava professori Porteria ja neiti Porteria kunnioittavasti", ja nuori mies astui niin lähelle rottanaamaista, että tämä peräytyi hämmästyneenä, vaikka hänellä olikin kaksi revolveria ja uhkaavalta näyttävä puukko vyöllä.
Page 81
Merimiehet jättivät meille kovin vähän ruokatarpeita, ja kun meillä on vain yksi revolveri, jossa on kolme panosta jäljellä, niin emme tiedä, kuinka hankkisimme lihaa.
Page 85
Esmeraldan huuto oli kuulunut samaan aikaan kuin Jane Porterin, mutta sitten hän pyörtyi, kuten tavallisesti, jos sattui äkillinen kohtaus, joka vaati mielenmalttia.
Page 91
Ilmava matka pitkin puiden keskioksia, jota tietä hän suurimmaksi osaksi käytti, oli hieman jäähdyttänyt hänen vastaheränneen rakkautensa hehkua.
Page 92
Tarzan silitti hänen pehmeitä hiuksiaan ja koetti häntä rauhoittaa, samoin kuin Kaalakin oli tehnyt hänelle itselleen, kun häntä pienenä ollessaan oli säikäyttänyt Sabor, naarasleijona, tai Histah, käärme.
Page 115
Ranskalainen oli katsellut häntä ja ymmärsi, että kirjekuori tuotti Tarzanille päänvaivaa.
Page 130
.
Page 135
Hän ymmärsi, miksi Tarzan oli pyytänyt häntä hiukan puhutella, ja hän tiesi, että hänen täytyi lähimmässä tulevaisuudessa antaa hänelle ratkaiseva vastauksensa.