The Monster Men

By Edgar Rice Burroughs

Page 52

her.

Shortly after von Horn became separated from Virginia he collided with
the fleeing lascar who had escaped the parangs of Muda Saffir's head
hunters at the same time as had Bududreen. So terror stricken was the
fellow that he had thrown away his weapons in the panic of flight,
which was all that saved von Horn from death at the hands of the fear
crazed man. To him, in the extremity of his fright, every man was an
enemy, and the doctor had a tough scuffle with him before he could
impress upon the fellow that he was a friend.

From him von Horn obtained an incoherent account of the attack,
together with the statement that he was the only person in camp that
escaped, all the others having been cut down by the savage horde that
overwhelmed them. It was with difficulty that von Horn persuaded the
man to return with him to the campong, but finally, he consented to do
so when the doctor with drawn revolver, presented death as the only
alternative.

Together they cautiously crept back toward the palisade, not knowing at
what moment they might come upon the savage enemy that had wrought such
havoc among their forces, for von Horn believed the lascar's story that
all had perished. His only motive for returning lay in his desire to
prevent Virginia Maxon falling into the hands of the Dyaks, or, failing
that, rescuing her from their clutches.

Whatever faults and vices were Carl von Horn's cowardice was not one of
them, and it was without an instant's hesitation that he had elected to
return to succor the girl he believed to have returned to camp,
although he entertained no scruples regarding the further pursuit of
his dishonorable intentions toward her, should he succeed in saving her
from her other enemies.

As the two approached the campong quiet seemed to have again fallen
about the scene of the recent alarm. Muda Saffir had passed on toward
the cove with the heavy chest, and the scrimmage in the bungalow was
over. But von Horn did not abate his watchfulness as he stole silently
within the precincts of the north campong, and, hugging the denser
shadows of the palisade, crept toward the house.

The dim light in the living room drew him to one of the windows which
overlooked the verandah. A glance within showed him Sing and Number
Thirteen bending over the body of Professor Maxon. He noted the
handsome face and perfect figure of the young giant. He saw the bodies
of the dead

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 9
Kun Fuwalda oli kulkenut ahtaasta satamansuusta ulos ja katosi näkyvistä niemekkeen taakse, kietoi lady Alice kätensä Claytonin kaulaan ja purskahti hillittömään itkuun.
Page 13
Että sitä olisivat rasittaneet ainainen huoli ja pelko, jos hän olisi ollut täysissä sielunvoimissa, sen Clayton käsitti hyvin, niin että vaikka hän hirveästi kärsi nähdessään vaimonsa tällaisessa tilassa, oli hän toisinaan Alicen itsensä puolesta miltei iloinen, ettei tämä voinut tilannetta tajuta.
Page 21
Hän ei osannut uida, ja vesi oli hyvin syvää, mutta sittenkään hän ei menettänyt itseluottamustaan ja neuvokkuuttaan, jotka olivat luonteenomaisia hänen ylemmälle alkuperälleen.
Page 26
Kyykkysillään pöydällä isänsä rakentamassa majassa -- sileä, ruskea, paljas ruumis kumartuneena väkevien, sirojen käsien pitelemän kirjan yli ja tuuhea musta tukka reunustamassa kaunismuotoista päätä kirkkaine älykkäine silmineen -- tarjosi apinain Tarzan, pieni alkuaikainen ihminen, nähtäväksi liikuttavan ja suurta tulevaisuutta lupaavan näyn,.
Page 28
hän lukemattomia kertoja tarkastanut hauskaa kuva-aapista kannesta kanteen.
Page 37
Pienoisen puron rantamudassa hän huomasi jälkiä, jollaisia koko viidakossa vain hän itse oli jättänyt, mutta nämä olivat paljon suurempia.
Page 46
Nopeasti hän veti esiin jousensa, sovitti siihen hyvin valmistetun nuolen, ja kun Sabor hyökkäsi, lensi sitä vastaan jo puolitiessä terävä kärki.
Page 55
Hän hypähti ikkunan luo ja katsoessaan satamaan päin näki, että laivasta laskettiin venettä toisen jo vesillä olevan viereen.
Page 62
Valkoinen neito taas ei itkenyt eikä valittanut, mutta sisäisesti häntä raastoivat pelko ja pahat aavistukset.
Page 64
Pian oli pää sisällä, sitten toinen etujalka ja olka! Varovasti se työnsi sisään haavoittunutta raajaansa, ettei se sattuisi aukon reunoihin.
Page 65
Äkkiä he saapuivat aukealle paikalle majan luo.
Page 69
Näytätte vihjaisevan, että juoksitte vain saadaksenne minut kiinni ettekä pelastuaksenne leijonan kynsistä.
Page 73
Hänen tyttärensä katsoi hänen jälkeensä surumielisesti hymyillen, kääntyi sitten herra Philanderin puoleen ja kuiskasi: "Olkaa niin ystävällinen ja estäkää häntä lähtemästä omille retkilleen kuten eilen.
Page 83
"Oi taivas!" kiljahti hän ja pyörtyi uudestaan.
Page 101
täytynyt kestää sillä aikaa, kun hän itse oli nauraen ja onnellisena istunut metsänhaltian vieressä, syönyt herkullisia hedelmiä ja heltyneenä katsellut silmiin, joista samoin säteili hänelle rakkautta.
Page 103
Kahdeksassa niistä makasivat vaikeammin haavoittuneet, kahdessa kannettiin kuollutta.
Page 109
Toinen oli kirjoitettu vahvalla miehekkäällä käsialalla ja sinetöimätön.
Page 122
"Mutta te pelkäätte, kuten jokainen meistä, mennä viidakkoon alastomana, mukana vain veitsi ja köydenpätkä", jatkoi leikinlaskija.
Page 130
.
Page 133
Olen hankkinut lupakirjan ja tässä on pappi.