The Monster Men

By Edgar Rice Burroughs

Page 42

exquisite thrill that had run
through every fiber of his being at the sight of her averted eyes and
flushed face. And the more he let his mind dwell upon the wonderful
happiness that was denied him because of his origin, the greater became
his wrath against his creator.

It was now quite dark without. The door leading to Professor Maxon's
campong, left unlatched earlier in the evening by von Horn for sinister
motives of his own, was still unbarred through a fatal coincidence of
forgetfulness on the part of the professor.

Number Thirteen approached this door. He laid his hand upon the knob.
A moment later he was moving noiselessly across the campong toward the
house in which Professor Maxon lay peacefully sleeping; while at the
south gate Bududreen and his six cutthroats crept cautiously within and
slunk in the dense shadows of the palisade toward the workshop where
lay the heavy chest of their desire. At the same instant Muda Saffir
with fifty of his head-hunting Dyaks emerged from the jungle east of
the camp, bent on discovering the whereabouts of the girl the Malay
sought and bearing her away to his savage court far within the jungle
fastness of his Bornean principality.

Number Thirteen reached the verandah of the house and peered through
the window into the living room, where an oil lamp, turned low, dimly
lighted the interior, which he saw was unoccupied. Going to the door
he pushed it open and entered the apartment. All was still within. He
listened intently for some slight sound which might lead him to the
victim he sought, or warn him from the apartment of the girl or that of
von Horn--his business was with Professor Maxon. He did not wish to
disturb the others whom he believed to be sleeping somewhere within the
structure--a low, rambling bungalow of eight rooms.

Cautiously he approached one of the four doors which opened from the
living room. Gently he turned the knob and pushed the door ajar. The
interior of the apartment beyond was in inky darkness, but Number
Thirteen's greatest fear was that he might have stumbled upon the
sleeping room of Virginia Maxon, and that if she were to discover him
there, not only would she be frightened, but her cries would alarm the
other inmates of the dwelling.

The thought of the horror that his presence would arouse within her,
the knowledge that she would look upon him as a terrifying monstrosity,
added new fuel to the fires of hate that raged in his bosom

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 0
Rouvan salavihkaa silmäillessä näitä kasvoja sivulta päin mies nousi ja lähti kannelta.
Page 4
"Olet koko illan jurotellut ja ollut niin perin synkkänä.
Page 5
Nuori nainen peräytyi kauhistuneena.
Page 6
"Jo kahdesti on monsieur katsonut sopivaksi sekaantua asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.
Page 8
Lopuksi minä kuitenkin voitan, joten olisi parempi, että säästäisit minulta vaivaa ja aikaa ja häpeätä itseltäsi ja.
Page 15
Yläpuolellaan Tarzan ei nähnyt ketään, minkävuoksi hän alastulemisen asemesta kiipesikin ylös.
Page 19
Jos minä olisin hankkinut heille tiedot, lupasi hän vaitioloa; muussa tapauksessa Rokoff, joka seisoi ulkopuolella, olisi mennyt ilmoittamaan rahastonhoitajalle, että minä pidin lukitun oveni takana miestä, joka ei ollut puolisoni.
Page 41
Äkkiä tärisytti äänetöntä erämaata nopea pyssyjen pamahtelu joka suunnalta.
Page 46
" Puhuttuaan hän vilkaisi vain ohimennen Gernoisiin, sillä hän ei suonut miehen tietävän, että häntä epäiltiin tai pidettiin silmällä, ajattelipa mitä tahansa.
Page 57
Ikkuna oli korkealla savihökkelin matalan räystään alla.
Page 59
Kun Tarzan nousi laivaansa odotuksen jälkeen, joka hänestä oli ollut mitä ikävin, tarkkasi kaksi miestä häntä yläkannelta.
Page 61
Haluaa nähdä Ameriikasta enemmän kuin junan ikkunasta on mahdollista.
Page 63
He kuluttivat hetkiänsä kannella lueskelemiseen, juttelemiseen tai valokuvien ottamiseen neiti Strongin kameralla.
Page 103
Sen läpi vei toinen kapea käytävä, jonka päässä Tarzan ja hänen soturinsa joutuivat leveälle kadulle.
Page 106
Auringon ylipapittaren palvelijatar oli vain näennäisesti pelastanut hänet.
Page 108
Hänen raivonhuutonsa olivat kauheita, kun hän syöksyi sinne tänne, antaen jättiläisaseellaan hirvittäviä iskuja tai upottaen keltaiset hampaansa jonkun onnettoman uhrin lihaan.
Page 129
"Sitten kun hän sen tajusi, alkoi hän olla huolissaan tyttärestänsä -- mikä luullakseni oli ensi kerta, kun hän todella käsitti täkäläisen asemamme ja sen mahdollisuuden, että neiti Porteria ei oltu pelastettu.
Page 130
Englantilainen tavoitti revolveriansa, mutta kun puolialaston, parroittunut olento ääneen mainitsi hänen nimensä ja tuli juoksujalkaa heitä kohti, antoi hän kätensä vaipua ja astui tulijaa vastaan.
Page 131
Milloin he laskisivat hänet julmalle alttarilleen, sitä hän ei voinut arvata, mutta että rakas, hento ruumis sille lopuksi joutuisi, siitä hän oli varma.
Page 132
Mutta siihen hänen täytyi pysähtyä.