The Monster Men

By Edgar Rice Burroughs

Page 38

places where your antecedents would
be neither known nor questioned. You might be very happy elsewhere and
there are a hundred thousand girls as beautiful and sweet as Virginia
Maxon--remember that you have never seen another, so you can scarcely
judge."

"Why did he ever bring me into the world?" exclaimed the young man
suddenly. "It was wicked--wicked--terribly cruel and wicked."

"I agree with you," said von Horn quickly, seeing another possibility
that would make his future plans immeasurably easier. "It was wicked,
and it is still more wicked to continue the work and bring still other
unfortunate creatures into the world to be the butt and plaything of
cruel fate."

"He intends to do that?" asked the youth.

"Unless he is stopped," replied von Horn.

"He must be stopped," cried the other. "Even if it were necessary to
kill him."

Von Horn was quite satisfied with the turn events had taken. He
shrugged his shoulders and turned on his heel toward the outer campong.

"If he had wronged me as he has you, and those others," with a gesture
toward the court of mystery, "I should not be long in reaching a
decision." And with that he passed out, leaving the door unlatched.

Von Horn went straight to the south campong and sought out Bududreen.
Motioning the Malay to follow him they walked across the clearing and
entered the jungle out of sight and hearing of the camp. Sing, hanging
clothes in the north end of the clearing saw them depart, and wondered
a little.

"Bududreen," said von Horn, when the two had reached a safe distance
from the enclosures, "there is no need of mincing matters--something
must be done at once. I do not know how much you know of the work that
Professor Maxon has been engaged in since we reached this island; but
it has been hellish enough and it must go no further. You have seen
the creatures in the campong next to yours?"

"I have seen," replied Bududreen, with a shudder.

"Professor Maxon intends to wed one of these to his daughter," von Horn
continued. "She loves me and we wish to escape--can I rely on you and
your men to aid us? There is a chest in the workshop which we must
take along too, and I can assure you that you all will be well rewarded
for your work. We intend merely to leave Professor Maxon here with the
creatures he has created."

Bududreen could scarce repress a smile--it was indeed too splendid to
be true.

"It will be perilous work,

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Toisen päivän aamuna taottiin ensimmäinen rengas siihen.
Page 6
Vaikka Clayton esiintyi päältä päin tyynenä ja huolettomana, oli hänen mielensä kuitenkin täynnä tuskaa, sillä vaimonsa puolesta hän pelkäsi näitä tietämättömiä puoliraakalaisia, joiden käsiin armoton kohtalo oli heidät jättänyt.
Page 20
Hänen edessään oli pikku järven vesi, takana varma julma kuolema -- terävien kynsien ja hampaiden raadellessa.
Page 26
Hän huomasi myös, että oven voi sulkea ja lukita sisältäpäin, ja näin hän tekikin, ettei kukaan pääsisi häntä häiritsemään.
Page 35
Hän osasi myös kirjoittaa painokirjaimilla nopeasti ja selvästi, mutta kirjoituskirjaimia hän ei osannut käyttää, sillä vaikka hänen aarteittensa joukossa oli monia kirjoitusvihkoja, oli majassa niin vähän kirjoitettua englantia, että hänen mielestään ei kannattanut ryhtyä tämän toisen kirjoitustavan opiskeluun.
Page 48
Tarzan tiesi kuitenkin, että Terkoz vain odotti tilaisuutta riistääkseen häneltä kuninkuuden jollakin kavalalla tempulla, niinpä hän aina olikin varuillansa yllätyksiä vastaan.
Page 51
Milloinkaan ei apinamies ollut joutunut näin hirveään otteluun siitä saakka kun suuri kuningasgorilla Bolgani oli niin kauheasti häntä pidellyt, ennenkuin vastalöydetty puukko oli osunut pedon sydämeen.
Page 58
Pelkkä kohtalon oikku johti heidän askeliaan.
Page 62
Majassa rannalla istui kaksi kauhistunutta naista toisiinsa tarrautuneina matalalla penkillä yhä enenevässä pimeydessä.
Page 63
Nyt ne pysähtyivät jälleen -- ikkunan kohdalle, jonne tyttö tuijotti kauhusta kangistuen.
Page 70
Meidän on noustava ja ryhdyttävä hommiin.
Page 78
sinulle kirjettä, jota et milloinkaan saane lukea, mutta minun täytyy kuitenkin jollekulle kertoa niistä kauheista kokemuksistamme, jotka ratkaisevat kohtalomme -- olkoon se mikä tahansa.
Page 91
Mutta voisiko Tarzan seurata eläinten lakeja? Eikö hän ollut ihminen? Kuinka ihmiset tässä tapauksessa menettelivät? Hän joutui ymmälle, sillä hän ei tietänyt.
Page 92
Hän ei osannut selvittää tunteitaan eikä sitä halunnutkaan.
Page 103
Merkkien avulla he tiedustelivat asiaa vangeilta, ja vihdoin muuan matruuseista, joka oli palvellut Ranskan Kongossa, huomasi voivansa saada heidät ymmärtämään erästä sekakieltä, jota valkoiset ja rannikolla asustavat rappeutuneet heimot keskenään käyttivät, mutta sittenkään he eivät saaneet mitään varmaa tietoa D'Arnotin kohtalosta.
Page 105
.
Page 111
"Tuota yli-ihmistänne sietäisi kyllä odottaa", myönsi kapteeni nauraen.
Page 116
"Kyllä.
Page 120
ei täällä.
Page 131
Jane Porteria puistatti, ja hän vilkaisi pelokkaasti jättimäiseen olentoon.