The Monster Men

By Edgar Rice Burroughs

Page 118

a relapse."

"Why do you loathe them so?" asked Bulan. "Is it because they are
hideous, or because they are soulless?"

"Either fact were enough to make them repulsive," replied the girl,
"but it is the fact that they were without souls that made them totally
impossible--one easily overlooks physical deformity, but the moral
depravity that must be inherent in a creature without a soul must
forever cut him off from intercourse with human beings."

"And you think that regardless of their physical appearance the fact
that they were without souls would have been apparent?" asked Bulan.

"I am sure of it," cried Virginia. "I would know the moment I set my
eyes upon a creature without a soul."

With all the sorrow that was his, Bulan could scarce repress a smile,
for it was quite evident either that it was impossible to perceive a
soul, or else that he possessed one.

"Just how do you distinguish the possessor of a soul?" he asked.

The girl cast a quick glance up at him.

"You are making fun of me," she said.

"Not at all," he replied. "I am just curious as to how souls make
themselves apparent. I have seen men kill one another as beasts kill.
I have seen one who was cruel to those within his power, yet they were
all men with souls. I have seen eleven soulless monsters die to save
the daughter of a man whom they believed had wronged them terribly--a
man with a soul. How then am I to know what attributes denote the
possession of the immortal spark? How am I to know whether or not I
possess a soul?"

Virginia smiled.

"You are courageous and honorable and chivalrous--those are enough to
warrant the belief that you have a soul, were it not apparent from your
countenance that you are of the higher type of mankind," she said.

"I hope that you will never change your opinion of me, Virginia," said
the man; but he knew that there lay before her a severe shock, and
before him a great sorrow when they should come to where her father was
and the girl should learn the truth concerning him.

That he did not himself tell her may be forgiven him, for he had only a
life of misery to look forward to after she should know that he, too,
was equally a soulless monster with the twelve that had preceded him to
a merciful death. He would have envied them but for the anticipation
of the time that he might be alone with

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 7
Rokoff astui puolittain huoneeseen ja seisoi selin ovea vasten, puhuen hiljaa kuiskaamalla naiselle, jota Tarzan ei voinut nähdä.
Page 26
" "Minä en tuomitse teitä ollenkaan, Jean.
Page 40
Ensi kylässä minä jään vaatimaan noilta herroilta selitystä, sillävälin kun te ratsastatte eteenpäin.
Page 58
Te, Rokoff, olette halveksittavin, viheliäisin pelkuri, mistä koskaan olen kuullut.
Page 63
" "Perin merkillistä", jupisi Tarzan takoen aivojaan löytääkseen jonkun verukkeen, millä kääntäisi puheen toisaalle.
Page 82
"Sinne on pitkä matka", vastasi Waziri, "ja minä olen jo vanha mies; mutta jos odotat siksi kun sadekausi on ohi ja virrat alentuneet, niin otan muutamia sotureitani ja lähden mukaasi".
Page 85
"Jos varustuksen sisällä on puolikinsataa pyssymiestä, työnnetään meidät takaisin ja surmataan.
Page 87
Nukkuminen ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä naiset, jotka olivat päivän verilöylyssä ja taistelussa menettäneet puolisonsa tai lapsensa, tekivät yön kamalaksi alituisella voivottelullaan ja parkunallaan.
Page 88
ja laatia okaisista pensaista turva-aitaus; sillä Tarzanin valitsema sotasuunnitelma saattoi vaatia päivä- jopa viikkokausiakin, minkä ajan kuluessa soturit eivät palaisi uuteen leiriin.
Page 97
"Astioissa on ruutia", sanoi Spider hiljaisella äänellä, kääntyessään peräpuolella istuviin.
Page 100
Vihdoin herra Thuran ryömi Claytonin luo.
Page 106
Kun sitten miehet lopettivat tanssinsa ja lähenivät, viittasi hän vankia nousemaan.
Page 107
Hänen koristuksensa olivat samanlaisia kuin toisten papitarten käyttämät, mutta huolitellumpia ja monet niistä timanteilla kirjailtuja.
Page 111
Vähään aikaan ei ollut mitään merkkiä palaavasta hengityksestä, mutta vihdoin palkitsi hänen ponnistuksensa heikko värähdys puoliksi sulkeutuneissa luomissa.
Page 112
"Koetan, voinko hänet toinnuttaa", sanoi Clayton vihdoin.
Page 113
Pelastuakseen aviopuolison oikeutetulta vihalta, jonka vaimon hän oli häväissyt, hän vannoi sielunsa kadotukseen, yrittäessään vierittää syyn kokonaan naisen päälle.
Page 117
" "Mutta miksikä ne eivät ole kaapanneet minua?" kysyi Tarzan ilkkuen tytön kummallista vakaumusta.
Page 120
Mutta kun pakokauhumme oli ohitse, vannoimme me palaavamme tai ainakin kostavamme sinun murhaajillesi.
Page 128
Seuraavan viikon aikana monsieur Thuranin voimat palasivat nopeasti hänen levätessään suojassa, sillä välin kun Clayton pyydysti ruokaa kummallekin.
Page 137
Hän on piru.